Mielikuvien, ruumiillisuuden ja perinteen kohtaamispisteessä

Tapaustutkimus tunteista nykyajan muusikko-itkijän itkuvirsiperformansseissa

Kirjoittajat

• Viliina Silvonen Itä-Suomen yliopisto & Suomalaisen Kirjallisuuden Seura https://orcid.org/0000-0002-7191-4956
• Emmi Kuittinen Vapaa taiteilija / Kyynelkanavat- ja Karjalasta kolttien maille -hankkeet (Koneen Säätiö)

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.121298

Avainsanat:

itkuvirret, tunteet, affektiivisuus, nykyitkut, kansanmusiikki, kanssatutkijuus

Abstrakti

Nyky-Suomessa tunnettu itkuperinne on muotoutunut karjalaisten ja inkeriläisten (inkerikkojen) perinteiden pohjalta. Alkujaan suullisena välittynyt rituaalinen perinne elää nykyajassa myös kirjallisena ja useimmin muissa kuin rituaalitilanteissa.

Artikkelissa paneudumme nykyajan itkuvirsien tunteisiin. Lähestymme tunteita affektiivisina käytäntöinä: tunne nähdään sosiokulttuurisesti rakentuvana ruumiillisena kokemuksena ja merkityksenannon prosesseina. Tapaustutkimuksemme syventyy yhden kansanmuusikkona ja taiteilijana toimivan itkijän, Emmi Kuittisen, näkemyksiin ja kokemuksiin itkuperinteestä ja itkujen tunteista, mutta tarkastelemme näitä myös suhteessa koko itkuperinteeseen. Pääkysymyksemme on: Mistä ja miten nykyitkuvirsien tunteet muodostuvat? Artikkelimme osoittaa, että tunne syntyy itkun aiheen, mielikuvien, esityksen ja ruumiillisuuden kohdatessa. Itkijän käsitys itkuvirsien tunteista kumpuaa varhaisista itkuvirsitutkimuksista ja kirjallisista kuvauksista, arkistoihin tallennetuista itkuvirsiaineistoista sekä itkijän omista kokemuksista niin arkisessa elämässä kuin itkuvirsien esittäjänä. Performanssin vuorovaikutteinen, kokonaisvaltainen luonne ja esitystilanne vaikuttavat tunteeseen. Ruumiillisuus on keskeinen tekijä tunteiden luomisessa itkuperformanssiin. Perinteen jatkumon näkökulmasta tunne hahmottuu eri aikojen ja erilaisten sosiokulttuuristen kontekstien välille yhteyksiä luovana linkkinä.

Metodologisesti artikkeli asettuu tutkijan ja tutkittavan yhteistyötä korostaviin suuntauksiin. Artikkeli rakentuu itkijän ja tutkijan rinnakkain kulkevista teksteistä. Itkijä kirjoittaa kustakin tutkimuksemme näkökulmasta omakohtaisesti, ja tutkija analysoi tätä kerrontaa teoreettista ja tutkimushistoriallista taustaa vasten. Kirjoitustyön taustana on etnografiset haastattelut ja havainnointi. Täydentävänä aineistona on mediamateriaalia sekä itkuvirsiäänitteitä ja -esityksiä. Artikkelissa tuotamme tietoa muusikko-itkijän tunteista, niiden kulttuurisesta kontekstista ja merkityksistä. Artikkeli lisää tietoa myös nyky-Suomessa ilmenevän itkuperinteen moninaisuudesta.