Elore (ISSN 1456-3010) on tiettävästi Suomen vanhin vapaan saatavuuden verkkolehti. Elorea julkaisee Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry, ja lehdessä on folkloristiikan ja lähialojen kannalta kiinnostavia tieteellisiä kirjoituksia. Lehti ilmestyy säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa, ja sen ensisijaiset julkaisukielet ovat suomi ja ruotsi. Elore käyttää artikkelien toimittamisessa asiantuntija-arvioijia (referoijat). Artikkelit luetteloidaan kotimaiseen artikkeliviitetietokantaan ARTOon ja kansainväliseen MLA International Bibliography -viitetietokantaan.

Elore on saanut Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisutukea vuoden 2006 alusta alkaen – eli heti kun julkaisutukia ohjattiin myös verkossa vapaasti julkaistaville lehdille. Vuonna 2011 Elore luokiteltiin Julkaisufoorumi-hankkeessa luokan kaksi julkaisuksi (johtava taso).

 

Kirjoitusohjeet

Elore toimittaa kaikki julkaistavat tekstit, mutta käsikirjoitukset tulee viimeistellä huolellisesti jo ennen toimitukseen jättämistä. Noudata myös teknisiä ohjeita.

Kevätnumeroon tarjottavat artikkelikäsikirjoitukset on lähetettävä 15.1. mennessä, muu aineisto 1.3. mennessä. Syysnumeron osalta artikkelien deadline on 15.8. ja muun aineiston 1.10. Artikkelien suositeltava pituus on 6000–8000 sanaa, katsausten 3000–5000 sanaa ja ajankohtaisten sekä kirja-arvioiden 900–1600 sanaa.

Tekstille annetaan aina oma otsikko, joka voi olla kaksiosainen. Otsikon alle merkitään kirjoittajan nimi. Tekstin loppuun liitetään vapaamuotoisesti tieto kirjoittajan oppiarvosta, ammatista sekä toimi- tai kotipaikasta, esim. "Filosofian tohtori Maija Malli toimii folkloristiikan tutkijana Turun yliopistossa." Artikkelikäsikirjoituksiin lisätään kirjoittajatiedot vasta vertaisarviointiprosessin jälkeen.

Toimitus pidättää itselleen oikeuden päättää tekstien julkaisemisesta prosessin kaikissa vaiheissa.

Alta löydät kirjoitusohjeet artikkeleille, katsauksille, ajankohtaisille ja kirja-arvioille.

Artikkelit 

Artikkeli on itsenäinen tieteellinen tutkimus, jossa kirjoittaja vastaa asettamiinsa kysymyksiin tietyn aineiston avulla ja käy samalla vuoropuhelua aiheeseen liittyvän muun tutkimuksen kanssa. Kielelliseltä ilmaisultaan artikkelin pitää olla selkeä ja helppo seurata. Tutkimuskysymykset esitetään yleensä johdannossa ennen aineiston esittelyä. Kirjoittajan tulee kertoa lukijalle selvästi, mitkä ovat artikkelin tavoitteet, näkökulmat, lähteet ja metodologiset valinnat, mihin tutkimustraditioon tai -suuntauksiin se liittyy ja miten tavoitteisiin pyritään. Artikkelissa on hyvä pohtia sitäkin, miksi tutkittava aihe on kiinnostava ja mitä annettavaa artikkelilla on perinteentutkimukselle tai yleisemmin kulttuurien tutkimukselle. Moni aihe vaatii myös omaan tutkijapositioon ja tutkimusetiikkaan liittyvien kysymysten tarkastelua.

Toimituskunta joutuu usein puuttumaan artikkelin rakenteen ja käsittelyn loogisuuteen. Kirjoittaessa kannattaa siis pohtia, onko sisältö sopusoinnussa johdannon, etenkin tutkimuskysymysten kanssa. Artikkelikirjoittamisen koetinkivenä on esittää punainen lanka (alussa) ja pitää se esillä (rakenteessa) koko ajan. Lopetusluvun kirjoittamiseen kannattaa panostaa erityisesti. Ei riitä, että lopussa kerrataan kaikki aiemmin sanottu tai siirrytään ikään kuin uuteen lukuun tai kokonaan toiseen aihepiiriin; lopetuksessa on otettava huomioon johdantoluvussa asetetut lähtökohdat ja tavoitteet, analyysin sisältö sekä mahdolliset uudet näkökulmat ja tutkimuskysymykset. Johtopäätöksiä voi toki esittää pitkin matkaa, mutta tällöin lukijalle on tehtävä selväksi, mikä on lopetusluvun tehtävä.

Lehden toimituskunta arvioi käsikirjoituksen ja todennäköisesti esittää siihen korjausehdotuksia ennen sen lähettämistä vertaisarviointiin. Kirjoittajan on varauduttava korjaamaan tekstiään useita kertoja ennen julkaisemista ja joskus tiukan aikataulun puitteissa. Kirjoittajan on hyvä hahmottaa artikkelin kirjoittaminen prosessina, jonka aikana niin toimittajat kuin asiantuntija-arvioitsijatkin auttavat kirjoittajaa terävöittämään omaa argumentaatiota ja sujuvoittamaan tekstiä.

Kokonaisuutta hahmotellessasi pyydämme pohtimaan seuraavia seikkoja:

  • artikkelin tai katsauksen kiinnostavuus tieteenalan kannalta
  • kysymyksenasettelun ja viitekehyksen selkeys
  • aineiston esittely ja käyttö
  • tutkimuseettisten kysymysten pohdinta
  • esityksen sujuvuus, ajatusten looginen eteneminen
  • tutkimuskirjallisuuden käyttö ja osallistuminen tieteelliseen keskusteluun
  • tutkijan oman äänen erottuminen
  • viittaustekniikka ja lähdeluettelo
  • kielen selkeys
  • tulosten johdonmukaisuus
  • mitä uutta kirjoitus tuo esiin

Eloressa julkaistavan artikkelin tarkistaa kaksi kirjoittajalle anonyymiksi jäävää asiantuntijaa, jotka suosittelevat toimituskunnalle artikkelin julkaisemista tai hylkäämistä ja esittävät korjausehdotuksia. Käytämme Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) myöntämää vertaisarviointitunnusta. Olemme sitoutuneet noudattamaan tunnuksen käytölle asetettuja ehtoja sekä edistämään omassa toiminnassamme Suomen tiedekustantajien liiton vertaisarviointiohjeen ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeen mukaisia periaatteita.

Katsaukset

Katsaus poikkeaa artikkelista kysymyksenasettelun, rakenteen ja pituuden osalta. Katsauksen tehtävänä on pohtia perinteentutkimuksen ja sen lähialojen kannalta kiinnostavia aiheita, esimerkiksi oppihistorian näkökulmia, käsitteitä, tutkimusmenetelmiä tai tiettyä teemaa käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Katsauksessa voidaan esimerkiksi tuoda esiin mielenkiintoinen tutkimusongelma ja tarkastella sen ratkaisumahdollisuuksia. Katsauksessa voidaan myös eritellä johonkin tutkimuskysymykseen tai -näkökulmaan liittyvää tutkimuskirjallisuutta ja arvioida, miten jotain aihetta on tutkimuksessa käsitelty. Lopussa on hyvä pohtia kokoavasti tekstissä esiin tulleita näkökulmia ja niiden suhteita ja merkityksiä.

Katsaukset toimitetaan huolella: niitä arvioidaan ja kommentoidaan ennen julkaisemista. Asiantuntijatarkistusta katsauksille ei pääsääntöisesti tehdä.

Ajankohtaiset

Eloren ajankohtaista-osiossa julkaistaan puheenvuoroja, lectioita, tieteenalan keskeisten henkilöiden haastatteluja, konferenssi- ja seminaariraportteja sekä esimerkiksi tutkimushankkeiden tai tieteellisten seurojen esittelyjä. Kuka tahansa Eloren lukija voi tarjota palstalle tekstinsä. Kirjoittaja ottaa yhteyttä palstan vastaavaan toimittajaan ja sopii asiasta ennen kirjoitustyön aloittamista. Elore toimittaa kaikki julkaistavat tekstit, joten toimittajat ovat tarpeen vaatiessa yhteydessä kirjoittajaan.

Ajankohtaista-osiossa julkaistavat tekstit keskittyvät yhteen teemaan tai näkökulmaan. Kirjoittajan tulee miettiä, miten teksti linkittyy Eloren tieteenaloihin ja mitä kiinnostavaa se tarjoaa lukijoille. Parhaassa tapauksessa palstalla keskustelevat erilaiset aiheet sekä monenikäiset, eri yliopistoissa työskentelevät ja erilaisiin tutkimusaiheisiin perehtyneet tutkijat. Elore kutsuukin kaikkia perinteentutkimuksen ja sitä sivuavien alojen tutkijoita, asiantuntijoita ja opiskelijoita keskustelemaan ja kirjoittamaan palstalla.

Kirjoita käsikirjoitukseen:

Tekstityyppi (Seminaari- tai konferenssiraportti, Lektio, Puheenvuoro, Haastattelu tai Hanke- tai seuraesittely. Neuvottele muista tekstityypeistä ajankohtaistoimituksen kanssa.)

Tekstin otsikko

Seminaarin tai konferenssin nimi, päivämäärä ja paikka TAI Lectio praecursoria Siinäjasiinä yliopistossa xx.xx.20xx

Kirjoittajan nimi

Lektiot

Lektiot julkaistaan lähes sellaisenaan. Lektioon tulee kuitenkin lisätä otsikko, väliotsikot, lähdeluettelo (jos tarpeen) ja kirjoittajaesittely sekä tiedot väitöskirjasta. Kaikessa muotoiluissa noudatetaan teknisen muotoilun ohjeita. Toimituksessa tarkistetaan lektion kieliasu ja tekninen toteutus.

Seminaari- ja konferenssiraportit

Raporteissa käsitellään seminaareissa ja konferensseissa esiin tulleita kiinnostavia näkökulmia ja keskusteluja. Mahdollisuuksien mukaan tulisi välttää luettelomaista alustajien esittelyä ja seminaariohjelmasta suoraan poimitun informaation toistamista. Persoonallinen, reflektoiva ote on sallittu ja hyvin toteutettuna antoisa tapa kuvailla konferenssikokemusta.

Seura- ja tutkimushanke-esittelyt

Seura- ja tutkimushanke-esittelyissä esitellään seuran tai hankkeen lähtökohdat, osallistujat tai toimijat, tutkimusaiheet ja keskeiset toimintatavat. Tekstin loppuun merkitään seuran ja tutkimushankkeen yhteystiedot, etenkin mahdolliset internetsivut.

Haastattelut

Haastatteluja tehdään Eloren edustamilla tieteenaloilla toimivien henkilöiden erityisen työn esiin tuomiseksi tai esimerkiksi merkkipäivien muistamiseksi.

Puheenvuorot

Puheenvuorot käsittelevät ajankohtaisia kysymyksiä tiiviisti ja pyrkien vaikuttamaan lukijaan. Puheenvuorossa voi esittää kritiikkiä tai kehuja jotain asiaa tai ilmiötä kohtaan, mutta tärkeää on rakentava keskustelu ja hyvät perustelut. Puheenvuoro voi olla muita ajankohtaistekstejä pidempi.

Kirja-arviot

Elore tarjoaa kirjoja arvioitavaksi Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran sähköpostilistalla, mutta arvioitavaksi voi tarjota myös listan ulkopuolisia kirjoja. Kun arvioitavaksi löytyy jokin uusi kirja, kirjoittajan tulee ottaa yhteyttä kirja-arvioista vastaaviin toimittajiin ja sopia asiasta ennen kirjoitustyön aloittamista. Eloressa arvioidaan folkloristiikan ja lähialojen tieteellisiä tutkimuksia sekä tutkimusartikkelikokoelmia, ei yleistajuisia tietokirjoja. Palkkioksi kirjoittaja saa arvioimansa kirjan, mutta osa arvioitavista kirjoista on saatavilla ainoastaan verkkojulkaisuna. Myös kirja-arviot toimitetaan, eli kirjoittaja työstää kirja-arvion käsikirjoitusta yhteistyössä toimittajan kanssa.

Kirja-arvion tarkoituksena on esitellä käsillä oleva kirja, mutta arviossa ei referoida kirjan sisältöä tai rakennetta yksityiskohtaisesti. Arvioijan tulee taustoittaa teosta ja kertoa lukijoille, mihin tutkimustraditioon tai -suuntauksiin se liittyy ja mitkä ovat sen tavoitteet, näkökulmat ja metodologiset valinnat. Tekstissä on hyvä pohtia sitäkin, miksi arvioitava kirja on kiinnostava ja mitä annettavaa sillä on perinteentutkimukselle tai yleisemmin kulttuurien tutkimukselle. Tällöin on käytävä selkeästi ilmi, mikä on arvioitavan kirjan tekstiä tai sen referointia, mikä taas arvion kirjoittajan omia ajatuksia.

Arvioija voi katsoa kirjaa omien tutkimuksellisten silmälasiensa läpi: mitä itseä kiinnostavaa kirjassa on, miten se hyödyttää omaa tutkimusta ja millaisia ajatuksia se herättää. Aina on kuitenkin muistettava teoksen lähtökohdat ja tavoitteet. Jos arvioitavana on toisella tieteenalalla ilmestynyt tutkimus, sitä ei pidä arvioida pelkästään oman tieteenalan tai oman tutkimuksen näkökulmasta. Hyvä kirja-arvio antaa tilaa kirjalle ja sen erityisyydelle. Kirja-arviossa tulisi pyrkiä tiiviyteen ja terävyyteen: artikkelikokoelmien arvioissa ei ole tarpeen tuoda esiin kaikkia kirjan artikkeleita ja niiden referointia tulisikin välttää. Suositeltavampaa on keskittyä esimerkiksi kirjoittajaa erityisesti kiinnostavaan teemaan tai sitten pyrkiä hahmottamaan teosta kokonaisuutena. Löyhiä yhteenvetoja kirjasta kokonaisuudessaan ”hyvänä pakettina” pitäisi välttää.

Kirja-arvion pituus vaihtelee teoksen sisällön ja arvion kirjoittajan sanomisen määrän mukaan; suositeltava pituus on 900–1600 sanaa.  Teknisessä muotoilussa noudatetaan Eloren yleisiä kirjoitusohjeita. Kirja-arviolle annetaan aina oma otsikko, joka on eri kuin arvioitavan kirjan otsikko. Arviossa on hyvä käyttää väliotsikoita. Arvion alkuun, heti otsikon alle, liitetään tiedot arvioitavasta teoksesta ja kirja-arvion kirjoittajasta seuraavan mallin mukaan (huomioi välimerkit):

Sukunimi, Etunimi. Ilmestymisvuosi. Teoksen yläotsikko kursiivilla: Teoksen mahdollinen alaotsikko kursiivilla. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. XXX sivua.

Esimerkkinä:

Sarhimaa, Anneli. 2017. Vaietut ja vaiennetut: Karjalankieliset karjalaiset Suomessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 297 sivua.

Kirjoittajan vastuu 

Kirjoittaja on itse vastuussa tekstinsä sisällöstä eivätkä tekstit edusta Eloren tai Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry:n kantaa.