• Muisteltu lapsuus ja nuoruus
    Vol 25 Nro 2 (2018)

    Lapsuus ja nuoruus ovat lähes itsestään selviä muistelun, nostalgisoinnin ja myöhempien arviointien kohteita modernisoituneessa läntisessä maailmassa. Kasvanutta kiinnostusta lapsuuteen ja nuoruuteen aikuisuudesta erillisinä elämänvaiheina on pidetty erityisesti 1700-luvun lopulla käynnistyneeseen modernisaatiokehitykseen liittyvänä ilmiönä.

    Psykoanalyysin ideoiden yleistyttyä osaksi populaaria ajattelua lapsuuden kokemukset mielletään myös keskeisinä aikuisen elämän muokkaajina. Niin lapsuuteen kuin nuoruuteenkin liitetään lisäksi vakiintuneita kulttuurisia käsityksiä viattomuudesta, huolettomuudesta ja onnellisuudesta, mutta toisaalta myös keskenkasvuisuudesta, kehittymättömyydestä ja jopa pahuudesta. Omaelämäkerroissa omasta elämästä kertominen aloitetaan tyypillisesti lapsuudesta ja nuoruusmuistoja pidetään usein erityisen elävinä ja elinvoimaisina.

    Mutta miten lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä muistoja tuotetaan ja tutkitaan? Mitä erityistä on juuri lapsuuden ja nuoruuden muistamisessa? Teemakokonaisuutemme artikkelit ja katsaukset paneutuvat lapsuuden ja nuoruuden esityksiin moninaisissa muisteluaineistoissa sekä pureutuvat muistelun, muistamisen ja muistin tutkimuksen monitieteisiin metodologisiin kysymyksiin niin kulttuurintutkimuksen kuin historiatieteidenkin näkökulmista.

     

    Kansikuva: Riitta Ahonen 1967. Janakkala, Kanta-Häme. Suomen valokuvataiteen museo. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11224JxxK

    Kolme nuorta Janakkalan Osuuskaupan Young Time -iltamissa. Young Time oli Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kampanja, joka pyrki lujittamaan nuorten ja osuusliikkeiden välisiä suhteita ja osoittamaan nuorille, että heidänkin toiveensa ja ajatuksensa otetaan huomioon. Alkuperäinen kuvateksti: "Tanjasta, Reijasta ja Tarjasta oli mukava asua Turengissa ja samaa mieltä olivat myös Riitta ja Väiski ja kaikki muut. Perhe tosin mökisee kun lähtee lauantaitansseihin, mutta kestäähän sen." (Me Kuluttajat 21/1967, s. 29)

  • Astuvansalmen kalliomaalausten yllä kohoaa kallioon piirtynyt ihmiskasvojen profiili. Kuva Ohto Kokko. CC BY-SA 3.0 Ajatteleva maisema
    Vol 25 Nro 1 (2018)

    Itämerensuomalaiset tarkastelivat maisemaa kysymysten sarjana. He lähestyivät maisemaa pienten ja suurten kysymysten muodostamana aineellisena ja aineettomana karttana, joka ylti yksittäisen ihmisen arjen arvoituksista maailman synnyn syövereihin. Claude Lévi-Straussin mukaan myytit ajattelevat meissä. Maiseman meille muovaamat arvoitukset eivät ole kadonneet jääkauden jälkeisenä aikana mihinkään.

    Kun nykyihminen istuu illan tullen rantanuotiolla tai vaaran laella aamun sarastaessa, maisema tiedustelee pelkällä olemassaolollaan: mikä minä olen, mistä olen tullut, mikä minua muovaa ja miten ehkä muutun tulevaisuudessa? Mikä minun paikkani on ihmisen maailmassa?

    Maisema haastaa meitä edelleen samoilla kysymyksillä kuin ajan alussa, ja jokainen sukupolvi käy niitä läpi vuorollaan, ajallaan ja tavallaan. Maiseman sisältämien kysymysten edessä ihminen on edelleen pieni ja yksinäinen olento.

  • Eletty talous
    Vol 24 Nro 2 (2017)

    Eloren Eletty talous -teemakokonaisuuden artikkeleita yhdistää talouden tarkastelu alhaalta ylöspäin: ”kansan taloutena”, joka lymyää virallisten talouksien (kuten kansantalouden tai formaalien markkinoiden) ja asiantuntijapositioista tuotetun talouspuheen katveissa, joskus valtadiskursseihin nähden vastahankaisesti virittyen ja toisinaan taas vallalla olevia käsityksiä tukien. Keskeisessä roolissa on kysymys toimijuudesta: siitä, miten talouden eri muodot mahdollistavat toimijuuden ja millaisia toimijuuden muotoja ne tuottavat. Marja-Liisa Honkasaloa (2009, 62) seuraten voitaisiin puhua pienestä toimijuudesta, joka ulospäin näyttää niin ”vaatimattomalta ja minimaaliselta”, että se uhkaa kadota tutkijan horisontin ulottumattomiin. Kun toimijuuteen tavanomaisesti liitetään sellaisia määreitä kuin intentionaalisuus, yksilöllisyys ja rationaalisuus (Honkasalo emt.), Eeva Jokinen (2016, 87) puolestaan korostaa pienen toimijuuden arkista ja prekaaria luonnetta, jossa ihmiselon hauraus linkittyy ”historiallisiin, yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja taloudellisiin konstellaatioihin”. Nähdäksemme näiden konstellaatioiden luonnetta voidaan hedelmällisesti valottaa juuri taloudelliseen toimintaan liittyvien konkreettisten käytäntöjen ja niiden arkisen etiikan tutkimisen kautta.