Hulluus käsitteenä ja ilmiönä on lavea ja monimerkityksinen. Se on kattokäsite monenlaisille inhimillisen toiminnan ja olemisen muodoille, jotka kussakin historiallisessa, sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa on koettu tai koetaan tavallisuudesta poikkeaviksi, oudoiksi tai käsittämättömiksi. Hulluudessa ei ole kyse vain mielisairaudesta ja sen merkityksellistämisestä vaan monenlaisesta poikkeavuudesta, jonka ymmärtäminen on eri aikoina ja eri paikoissa ollut epäselvää ja vaihtelevaa. Hulluus voidaankin ymmärtää sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvaksi käsitteeksi ja ilmiöksi, johon kohdistuvassa tutkimuksessa esimerkiksi länsimaisen lääketieteen ja psykiatrian tavat kohdata, käsitellä ja nimetä poikkeavaksi katsottua käyttäytymistä nähdään vain yhdeksi mahdolliseksi tulkintakehikoksi, joka sekin on aina vuorovaikutuksessa laajempaan sosiaaliseen ja kulttuuriseen todellisuuteen.

Julkaistu: 2016-05-14

Pääkirjoitus

Teemanumeron saate

Teemanumeron essee

Teemanumeron artikkelit

Teemanumeron katsaukset

Kirja-arviot