Arkistot - sivu 2

(Ei teemaa)
Vol 18 Nro 2 (2011)
Internet
Vol 18 Nro 1 (2011)

Internetistä, verkosta, netistä on tullut entistä keskeisempi osa arkipäiväämme 2000-luvun kuluessa. Kuten jokainen voi itsekin todeta, teemme verkossa pitkälti sa- moja asioita kuin sen ulkopuolella: välitämme kuulumisia, pidämme yllä ihmissuhteita, keskustelemme, kiistelemme, haemme ja jaamme tietoa, pelaamme, kulutamme aikaa, käymme kauppaa ja ilmaisemme itseämme. Verkko on omaksuttu kulttuurisesti, kuten digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen (2009, 8–9) kutsuu tätä prosessia. Tilastokeskuksen (2010) mukaan internetiä käyttää jo 86 % Suomen väestöstä. Näistä peräti 42 % on lisäksi rekisteröitynyt johonkin verkkoyhteisöön. Pelkästään Facebookin käyttäjiä arvioidaan olevan Suomessa tällä hetkellä lähes 2 miljoonaa ja maailmanlaajuisesti lähes 700 miljoonaa (http://www.socialbakers.com/ 13.4.2011). Ikäkään ei enää vaikuta käyttöön, sillä jo yli 40 % 65–74 -vuotiaista suomalaisista käyttää internetiä. Näiden hopeasurffareiden (silver surfers) määrää kasvaa koko ajan. Onkin aiheellista kysyä Robert V. Kozinetin (2010, 2–3) tavoin, voiko yhteisöjä tänä päivänä tutkia ilman, että tutkitaan myös näiden toimintaa verkossa?
(Ei teemaa)
Vol 17 Nro 2 (2010)
Aistit
Vol 17 Nro 1 (2010)

Kulttuurintutkimuksellinen, erityisesti uskonnon, perinteen, paikallisuuden ja jatkuvuuden huomioiva tutkimus tuottaa tärkeää tietoa aistein havaittavasta maailmasta ja ihmisen tavoista toimia; ovathan aistien välittämästä tiedosta tehdyt tulkinnat ja aistien väliset hierarkiat riippuvaisia vallitsevista kulttuurisista ja historiallisista kehyksistä. Monien tieteidenvälisyyteen uskovien tutkijoiden uraauurtavasta työstä huolimatta luonnontieteillä ja kulttuuritieteillä on varsin vähän yhteisiä tutkimusprojekteja. Ajan- kohtainen yliopistouudistus yrittää tyrkkiä suomalaista yliopistomaailmaa tällaiseen suuntaan.

Tärkeän omaa alaa kehittävän, syventävän ja kyseenalaistavan perustutkimuksen lisäksi kulttuurintutkijat osaavat ja voivat soveltaa tietoaan. Olkaa hyvä ja lukekaa, mitä kaikkea sanottavaa meillä onkaan maailmasta, jota kukin aistii ja tulkitsee paitsi psykofyysisten seikkojen myös kulttuurisen taustansa ja elämänhistoriansa perusteella.
(Ei teemaa)
Vol 16 Nro 2 (2009)
Kulttuuriperintö
Vol 16 Nro 1 (2009)

Sekä ’kulttuuri’ että ’perintö’ ovat saaneet viimeistään 1800-luvulta alkaen konkreettisen merkityksen oheen myös abstraktimpaa merkityssisältöä. ’Kulttuuri’ on irtautunut varhaisemmasta maanviljelysmerkityksestään jotakuinkin kokonaan ja ’perinnöllä’, erityisesti kulttuuriin liitettynä, on alettu viitata myös henkisiin arvoihin. Tosin jo Topeliuksen Maamme-kirjan suomennoksessa vuodelta 1876 perinnöksi voi saada aineellisen omaisuuden lisäksi myös esimerkiksi lain suojeluksen, taikauskon, vanhat runot ja sekä kansallisia että yksilöllisiä luonteenpiirteitä. ’Perinteestä’ tuli ’tradition’ kirjakielinen suomennos 1900-luvun alussa – murteissa ’perinnettä’ on käytetty merkitsemään perikuntaa tai perijöitä.

Tässä kulttuuriperintö-teemanumerossa olevissa artikkeleissa ja katsauksissa käsitellään niitä ristivetoja, joita kulttuuriperinnön käsitteellinen ja konkreettinen hallinnointi synnyttää.
(Ei teemaa)
Vol 15 Nro 2 (2008)
Ikäkaudet
Vol 15 Nro 1 (2008)

Perinteentutkimuksen alkuvaiheissa nähtiin tutkimuksen kohde, yleensä perinneteks- ti, jollakin tavoin toimijoista irrallisena ilmiönä. Toki perinteen kerääjät tiesivät, että eri-ikäisillä on erityiset laulunsa lapsista vanhuksiin, ”erittäin pojilla, erittäin tytöillä, erittäin miehillä, erittäin naisilla, erittäin ukoilla, erittäin akoilla.” (Lönnrot 1997, VLI.) Kansanperinne kuitenkin tulkittiin mielellään ”kansan” yhteiseksi henkiseksi perinnöksi, ei millekään erityisryhmälle kuuluvaksi. Nykyään pidetään lähes itsestään selvänä, että monet käytänteet ovat eri-ikäisillä selvästi erilaisia ja että ikäryhmän huomioon ottaminen kuuluu hyvään tutkimuskäytäntöön.

Tässä Eloren teemanumerossa paneudutaan nimenomaan eri-ikäisiin toimijoihin. Teksteissä tarkastellaan eri ikäkausiin liittyvää tutkimusta nostaen esille varsinkin kotimaiseen perinteentutkimukseen liittyviä näkökulmia. Pyrkimyksenä on valottaa erilaisia tapoja lähestyä tutkimuksellisesti tiettyjä ikäkausia sekä niitä erityispiirteitä ja haasteita, joita näihin tutkimusalueisiin liittyy. Pääosa kirjoittajista on folkloristeja ja perinteentutkijoita.
(Ei teemaa)
Vol 14 Nro 2 (2007)
Narratiivisuus folkloristiikassa
Vol 14 Nro 1 (2007)

Tutkimus, jossa tarkastellaan kertomuksia ja niiden merkitystä ihmisten elämässä, on 1980-luvulta alkaen yleistynyt monilla aloilla, esimerkiksi psykologiassa, yhteis- kuntatieteissä, kasvatustieteissä sekä terveyden ja sairauksien tutkimuksessa. Tässä narratiivisessa tutkimuksessa kertomuksia on luonnehdittu inhimillistä ajattelua ja toimintaa jäsentäviksi välineiksi, joiden avulla voidaan ymmärtää menneisyyttä ja suuntautua tulevaisuuteen, rakentaa yksilöiden ja yhteisöjen identiteettiä sekä luoda vuorovaikutussuhteita ihmisten välille. Muiden alojen kiinnostus kertomuksiin ja kerronnallisuuteen on vaikuttanut myös folkloristeihin niin, että nämä ovat alkaneet pohtia oman alansa ja omien näkökulmiensa paikkaa narratiivisen tutkimuksen kentässä. Tässä Eloren teemanumerossa esitellään uutta folkloristista kerronnantutkimusta eli kirjoituksia, joissa folkloristiikan näkö- kulmasta tarkastellaan erilaisten kertomusten ominaispiirteitä ja tehtäviä kulttuurissa ja ihmisten elämässä.
(Ei teemaa)
Vol 13 Nro 2 (2006)
The Oral History Network in the Nordic and Baltic Context
Vol 13 Nro 1 (2006)

This theme issue of Elore is also the result of finding new ways to promote Nordic-Baltic oral history research for wider audiences. We are delighted that so many distinguished researchers whom we have met during the last few years accepted our invitation to write in this theme issue. Professor Vieda Skultans was the keynote speaker, together with Alessandro Portelli, at the international postgraduate seminar Methodological Choices in Oral History Research organized at the University of Turku in May 2004. We have had the pleasure of meeting Baiba Bela-Krumin, a, Maija Hinkle and Mara Zirnite several times at meetings and seminars organized by the Latvian National Oral History Project – NOH and its partners from different Nordic-Baltic countries. Tiiu Jaago is the administrator of the WebCT platform mentioned above and, like her colleagues from Estonia Ene Kõresaar and Aigi Rahi, works in the field of oral history and life stories. Katia Melnikova and Natalia Baschmakoff are our Russian partners. Individual members of FOHN are also well represented in this theme issue as authors and editors. As the articles, review articles and reviews show, there are various different ways of doing oral history research depending on each researcher’s personal interests and scientific background.
(Ei teemaa)
Vol 12 Nro 2 (2005)
Kuolema
Vol 12 Nro 1 (2005)

Eloren vuoden 2005 teemanumeron aihe, kuolema, on alati ajankohtainen ja näky- vä inhimillisen kulttuurin osa-alue. Juha Pentikäinen kirjoittaa heti teemanumeroon sisältyvän kolumninsa alussa, että hautalöydöt ja erilaiset pyhän merkit kivessä ja kalliossa ovat maailman vanhinta kieltä kuolemasta ja kertovat homo religiosuksenolemassaolosta. Esimerkiksi Neandertalin ihminen tunsi arkeologisten todistus- aineistojen perusteella tulen, uhrasi ja hautasi kuolleensa jo 30 000 vuotta sitten. Cromagnon-ihminen taas maalasi Euroopan kallioluoliin käsityksiään elämästä ja kuolemasta. Suomessa esihistoriallisen ihmisen kuolemakäsityksiä on ajoitettu 6 000 vuoden taakse.

Kuolema luonnollisesti on kiehtonut aina tutkijoitakin. Suomessa ensimmäinen kuolema-aiheinen väitöskirja, Matti Warosen Vainajanpalvelus muinaisilla suomalaisil- la, ilmestyi jo vuonna 1895. Uno Harva totesi Suomalaisen muinaisuskossa (1948, 488), että “syntymä ja kuolema, hengen saanti ja hengen lähtö” ovat olleet “ihmissuvun suurimpia arvoituksia, joita on pohdittu kautta aikojen”.

Teemanumeron helmi on Salme Korhosen kirjoittama Kuolema ja kulttuurien tutkimus – bibliografia 1989–2004. Korhonen lähti koostamaan bibliografiaa pyynnöstämme alkuvuodesta 2004 luullen, että siitä tulisi huomatta- vasti edeltäjäänsä lyhyempi. Kävi toisin, sillä “päivitys vuosilta 1989–2004 on kaksi kertaa niin pitkä”. Uuden bibliografian julkaisukuntoon saattaminen onkin suur- urakka, josta Salme Korhonen ansaitsee parhaimmat kiitokset. Samalla kuolema- aiheisen kokoelmamme tehtävä täyttyy: Tarjoamme lukijoille sekä kuvan Suomessa tehtävästä tutkimuksesta että muutamia kiinnostavia esimerkkejä.
Sukupuoli – moninaista kulttuurintutkimusta
Vol 11 Nro 2 (2004)

Tämä Eloren Sukupuoli-teemanumero on saanut alkunsa vuonna 2002, kun Turun yliopiston naistutkimuksen oppiaine ja kulttuurien tutkimuksen laitos koordinoivat yhteisen luentosarjan Moninaista kulttuurien tutkimusta. Kurssilla luennoivat kulttuurien tutkimuksen laitoksen oppiaineiden – folkloristiikan, kansatieteen ja uskontotieteen – pidemmälle ehtineet opiskelijat ja jatko-opiskelijat. Luennoilla tarkasteltiin oppialojen sukupuolen käsitteellistämisen ja hahmottamisen tapoja sekä sovellettiin niitä luennoitsijoiden omiin, usein itse kerättyihin aineistoihin. Luentosarja saavutti suuren suosion, sillä sen kautta naistutkimuksen opiskelijat saivat tietoa kulttuurien tutkimuksen näkökulmista, tutkimusongelmista ja aineistoista, ja kulttuurien tutkimuksen opiskelijat puolestaan tutustuivat feministisiin kysymyksenasetteluihin ja teorioihin. Tähän Eloren numeroon on panoksensa antanut seitsemän kurssin kymmenestä luennoitsijasta artikkelien, katsauksien ja kirja-arvioiden muodossa. Artikkeleissa käsiteltävät aineistot edustavat kulttuurien tutkimuksen alaa monipuolisimmillaan käsittäen arkiston tarjoamia tekstejä, kaunokirjallisuutta sekä haastatteluin ja osallistuvan havainnoinnin avulla tuotettuja aineistoja.
Kirjoituksia perinteen välistä
Vol 11 Nro 1 (2004)

Nyt ilmestyvä Eloren teemanumero "Kirjoituksia perinteen välistä" paikantuu menneen ja tulevan murroskohtiin. Nimi viittaa edesmenneen folkloristiikan professori emerita Leea Virtasen tutkijanuraa ja siitä virikkeitä saaneita tutkimussuuntia kartoittaneeseen seminaariin, joka pidettiin Joensuussa 21.–22. marraskuuta viime vuonna. Seminaarissa kuultiin 13 puheenvuoroa. Ne käsittelivät Leea Virtasta tutkijana, naistutkijana ja lastenperinteen tutkijana sekä Leea Virtasen harjoittamia tutkimusaloja, kuten taikuutta, arkiuskomuksia, nykytarinoita ja lastenperinteen tutkimusta. Seminaarin alkupuheenvuorossa professori Seppo Knuuttila totesi Leea Virtasen toimineen tutkijana tavallaan perinteen välissä. Hän otti osaa vanhan perinteen katoamisdiskurssiin yhtenä sen äänenä, mutta toisaalta hän tarkkasilmäisesti konstruoi näkyviin uusia perinneilmiöitä ja kiinnostavia tutkimuskohteita. Jotakin tästä välitilaisuudesta, menneisyyteen ja tulevaisuuteen katsomisesta toisistaan käsin välittynee myös tässä teemanumerossa, jonka kirjoitukset perustuvat pääosin seminaarissa pidettyihin alustuksiin. Katsotaan välistä näin.
(Ei teemaa)
Vol 10 Nro 2 (2003)
(Ei teemaa)
Vol 10 Nro 1 (2003)
Arkistoaineiston elinkaari – kulttuurien tutkimuksen juridisia ja eettisiä kysymyksiä
Vol 9 Nro 2 (2002)

Tämän Elore -teemanumeron aihe nousee suoraan kulttuurientutkimuksen ajankohtaisista keskusteluista, ja ennen kaikkea kulttuurientutkijoiden ja arkistoalan ammattilaisten omista tarpeista. Tutkimuseettiset kysymykset puhuttavat. Erilaisiin tutkimusaineistoihin liittyvät juridiset kysymykset ovat meille tutkijoille kovin vieraita ja arkistoille vakavan pohdinnan aihe. Yhteistä säännöstöä ei ole olemassa. Informaatioyhteiskunnan mahdollisuudet kääntyvät toisinaan mahdottomuuksiksi, sillä verkkojulkisuutta tai arkistoaineistojen digitointia ei voi tarkastella vain hyödyn, nopeuden tai (perinne)aineistojen säilyvyyden kannalta.
(Ei teemaa)
Vol 9 Nro 1 (2002)
Ruoka
Vol 8 Nro 2 (2001)

Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran 3.- 4. 11. 2000 järjestämä "Ruoka ja tulkinta" -seminaari osoitti, että myös kulttuurintutkimuksella on paikkansa ruokatutkimuksessa. Ruoka ja siihen liittyvät kulttuuriset ja sosiaaliset aspektit jäsentävät keskeisellä tavalla ihmisen elämää. Seminaaria edeltäneen lukuseminaarin istunnossa saatiin jo nähdä, miten jokainen kulttuuria tutkiva, hieman asiaa tältä kannalta mietittyään, voi ruoka-näkökulman avulla löytää uusia perspektiivejä myös omaan tutkimusaiheeseen. Ruokatulkintojen ja -jäsennysten läpäisevyys kulttuurisessa merkityksenannossa tuli havainnollisesti esiin myös varsinaisen seminaarin alustuksissa, joissa ruokaa ja siihen liittyviä tapakäytänteitä, symboleita, muistoja ja merkityksiä lähestyttiin mitä erilaisimmista näkökulmista, useiden eri tieteenalojen tutkijoiden taholta. Seminaarissa voitiin myös todeta, että suhteessa aihepiirin tärkeyteen ja ajankohtaisuuteen ruokaan liittyvää tutkimusta voisi nykyisessä kulttuurin tutkimuksessa olla runsaamminkin. Tähän sosiaaliseen tilaukseen seminaari ja nyt ilmestyvä Eloren erikoisnumero tuovat osaltaan hieman korjausta. Artikkelit ja esseet on jaettu kuuteen osioon, joiden otsikot ovat arvoituksellisesti "ruisleipä", "pöytä", "muistot", "ruumis", "kuva" ja "kielletty". Jaottelu ei seuraa seminaarin esiintyjäjärjestystä, sillä näin olisi menetetty uusien rinnakkainasettelujen tuottama näkökulman vaihdos ja siihen sisältyvä heuristinen hyöty.
(Ei teemaa)
Vol 8 Nro 1 (2001)
Muistelu ja muistitieto
Vol 7 Nro 2 (2000)

Elore ilmestyy nyt toisen kerran uudella vuosituhannella. Kuten (mahdolliselle) uuden ajan kynnykselle sopiikin, liikutaan lehden artikkeleissa ajassa: teemana on muistitietotutkimus. Artikkeleissa tarkastellaan tämän monia tieteenaloja yhdistävän tutkimussuunnan näköaloja sekä erityisesti muistitiedon moninaista käyttöä folkloristisena tutkimusaineistona. Suurin osa lehden artikkeleista on viime lokakuussa Turun yliopistossa pidetyn "Mää muistan sen koko ikäni..." - Muistitietoa tutkimassa -seminaarin satoa: kirjoittajat ovat laajentaneet seminaaripuheenvuoronsa nyt julkaistaviksi artikkeleiksi.
Veden estetiikka
Vol 7 Nro 1 (2000)

Ympäristöestetiikan neljäs kansainvälinen konferenssi järjestetään Rantasalmella 14. – 17. kesäkuuta vuonna 2000. Teemana on – maiseman, metsän ja suon jälkeen – vesi. Vettä ja vesiluontoa tarkastellaan luonnontieteen, elämäntavan, taiteen ja vesiensuojelun näkökulmasta.

Kun Ilomantsissa kesällä 1998 otimme aiheeksemme suon, valitsimme syrjään jääneen ja syrjäytetyn maisemamuodon. Kiinnitimme huomiota suon, turvemaiden ja kosteikkojen esteettisiin ja niihin vaikuttaviin taloudellisiin, eettisiin ja uskomuksellisiin arvoihin – kauneusarvoihin, jotka niin usein olivat jääneet näkemättä. Eihän suo, tavallisuudestaan huolimatta, ollut päässyt itsenäisyytemme juhlavuoden 1997 tunnukseenkaan!

Esitelmöitsijät korostivat yksi toisensa perään, että suo oli kuivan maan (metsän, pellon) ja veden sijasta jotakin kolmatta ja että juuri tästä epämääräisyydestä monet suhtautumisvaikeudet juonsivat juurensa.
(Ei teemaa)
Vol 6 Nro 2 (1999)