Perinteentutkimuksen alkuvaiheissa nähtiin tutkimuksen kohde, yleensä perinneteks- ti, jollakin tavoin toimijoista irrallisena ilmiönä. Toki perinteen kerääjät tiesivät, että eri-ikäisillä on erityiset laulunsa lapsista vanhuksiin, ”erittäin pojilla, erittäin tytöillä, erittäin miehillä, erittäin naisilla, erittäin ukoilla, erittäin akoilla.” (Lönnrot 1997, VLI.) Kansanperinne kuitenkin tulkittiin mielellään ”kansan” yhteiseksi henkiseksi perinnöksi, ei millekään erityisryhmälle kuuluvaksi. Nykyään pidetään lähes itsestään selvänä, että monet käytänteet ovat eri-ikäisillä selvästi erilaisia ja että ikäryhmän huomioon ottaminen kuuluu hyvään tutkimuskäytäntöön.

Tässä Eloren teemanumerossa paneudutaan nimenomaan eri-ikäisiin toimijoihin. Teksteissä tarkastellaan eri ikäkausiin liittyvää tutkimusta nostaen esille varsinkin kotimaiseen perinteentutkimukseen liittyviä näkökulmia. Pyrkimyksenä on valottaa erilaisia tapoja lähestyä tutkimuksellisesti tiettyjä ikäkausia sekä niitä erityispiirteitä ja haasteita, joita näihin tutkimusalueisiin liittyy. Pääosa kirjoittajista on folkloristeja ja perinteentutkijoita.

Julkaistu: 2008-05-01

Pääkirjoitus

Teemanumeron saate

Kirja-arviot