Sekä ’kulttuuri’ että ’perintö’ ovat saaneet viimeistään 1800-luvulta alkaen konkreettisen merkityksen oheen myös abstraktimpaa merkityssisältöä. ’Kulttuuri’ on irtautunut varhaisemmasta maanviljelysmerkityksestään jotakuinkin kokonaan ja ’perinnöllä’, erityisesti kulttuuriin liitettynä, on alettu viitata myös henkisiin arvoihin. Tosin jo Topeliuksen Maamme-kirjan suomennoksessa vuodelta 1876 perinnöksi voi saada aineellisen omaisuuden lisäksi myös esimerkiksi lain suojeluksen, taikauskon, vanhat runot ja sekä kansallisia että yksilöllisiä luonteenpiirteitä. ’Perinteestä’ tuli ’tradition’ kirjakielinen suomennos 1900-luvun alussa – murteissa ’perinnettä’ on käytetty merkitsemään perikuntaa tai perijöitä. 

Tässä kulttuuriperintö-teemanumerossa olevissa artikkeleissa ja katsauksissa käsitellään niitä ristivetoja, joita kulttuuriperinnön käsitteellinen ja konkreettinen hallinnointi synnyttää.

Julkaistu: 2009-05-01

Pääkirjoitus

Teemanumeron saate

Kirja-arviot