Internetistä, verkosta, netistä on tullut entistä keskeisempi osa arkipäiväämme 2000-luvun kuluessa. Kuten jokainen voi itsekin todeta, teemme verkossa pitkälti sa- moja asioita kuin sen ulkopuolella: välitämme kuulumisia, pidämme yllä ihmissuhteita, keskustelemme, kiistelemme, haemme ja jaamme tietoa, pelaamme, kulutamme aikaa, käymme kauppaa ja ilmaisemme itseämme. Verkko on omaksuttu kulttuurisesti, kuten digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen (2009, 8–9) kutsuu tätä prosessia. Tilastokeskuksen (2010) mukaan internetiä käyttää jo 86 % Suomen väestöstä. Näistä peräti 42 % on lisäksi rekisteröitynyt johonkin verkkoyhteisöön. Pelkästään Facebookin käyttäjiä arvioidaan olevan Suomessa tällä hetkellä lähes 2 miljoonaa ja maailmanlaajuisesti lähes 700 miljoonaa (http://www.socialbakers.com/ 13.4.2011). Ikäkään ei enää vaikuta käyttöön, sillä jo yli 40 % 65–74 -vuotiaista suomalaisista käyttää internetiä. Näiden hopeasurffareiden (silver surfers) määrää kasvaa koko ajan. Onkin aiheellista kysyä Robert V. Kozinetin (2010, 2–3) tavoin, voiko yhteisöjä tänä päivänä tutkia ilman, että tutkitaan myös näiden toimintaa verkossa?

Julkaistu: 2011-05-01

Pääkirjoitus

Kolumnit

Teemanumeron katsaukset