Kenen perintö?

Länsiafrikkalaisen tanssin ja musiikin yhteisöt Suomessa

Kirjoittajat

• Elina Seye Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0002-1299-1644

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.162797

Avainsanat:

aineeton kulttuuriperintö, esittävät taiteet, moninaisuus, yhteisöt, ylirajaisuus

Abstrakti

Artikkelini tarkastelee länsiafrikkalaisten tanssi- ja musiikkiperinteiden harjoittajien yhteisöjä ja toimintaa Suomessa kulttuuriperinnön näkökulmasta. Länsiafrikkalaisia tanssi- ja musiikkiperinteitä harjoitetaan Suomessa etupäässä monietnisissä käytäntöyhteisöissä (communities of practice), joihin kuuluu sekä valkoisia suomalaisia että eri Länsi-Afrikan maista Suomeen muuttaneita tanssijoita ja muusikoita. Sen sijaan länsiafrikkalaisissa diaspora-yhteisöissä tällaista syntymämaan kulttuuriperinnön ylläpitämiseen tai välittämiseen pyrkivää toimintaa on verrattain vähän. Siksi kysyn tässä artikkelissa, miten Suomessa harjoitettu länsiafrikkalaisen musiikin ja tanssin toiminta haastaa käsityksiä kulttuuriperinnön omistajuudesta ja perintöyhteisöistä sellaisina kuin ne on Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksessa määritelty ja sopimuksen toimeenpanossa, erityisesti kulttuuriperintökohteiden kuvauksissa tulkittu. Etnografisen tutkimukseni lähtökohtana ovat pohdinnat siitä, voivatko perinteiset länsiafrikkalaiset tanssit ja musiikit olla, tai voisiko niistä tulla, kulttuuriperintöä Suomessa. Aineistoni pohjalta osoitan, että on tarpeen kyseenalaistaa Unescon kulttuuriperintösopimuksessa sanoittamaton mutta perintökohteiden listoissa näkyväksi tuleva oletus paikasta ja etnisyydestä tai kansallisuudesta perintöyhteisöjen määrittelijänä, jos halutaan aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen tavoitteiden mukaisesti tukea maailman kulttuurista moninaisuutta.