Huumori ja meänkielisten tilallinen identiteetti

Kirjoittajat

• Juha Ridanpää

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.79279

Abstrakti

Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka kielellisten vähemmistöjen tilallinen identiteetti rakentuu ja muotoutuu huumorin kautta. Tutkimuskohteena on Ruotsin puoleisessa Tornionlaaksossa meänkieltä puhuvat kielelliset vähemmistöt. Tutkimuskysymystä lähestytään narratiivisen identiteetin käsitteen kautta, jolla viitataan siihen, kuinka yksilöt ja ryhmät rakentavat kertomuksen itsestään suhteessa laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin diskursseihin. Tutkimus perustuu kahdeksaan syyskuun 2015 ja helmikuun 2016 välillä eri kulttuuritoimijoiden kanssa käytyyn ryhmäkeskusteluun, joissa huumoria lähestyttiin sekä keskustelun temaattisena aiheena että kerronnan muotona. Keskusteluissa kävi ilmi, että meänkieliset kokevat omaavansa erityisen, omanlaatuisen ja poikkeavan huumorintajun, jota luonnehtii mm. härskiys ja rankkuus sekä toiseuden kokemiseen yhdistyvä itseironisuus. Samoin yhdeksi keskeiseksi keskustelun aiheeksi nousi kysymys siitä, onko meänkieli hauska kieli jo itsessään ja tällä tavoin meänkielisten narratiivista identiteettiä luonnehtiva ominaispiirre. Lisäksi tutkimuksessa tuli esille, kuinka itseironia toimii merkittävänä työkaluna vähemmistöidentiteettiä käsiteltäessä.