Kaupanteon perinteitä Lappeenrannan kauppatorilla

Kirjoittajat

• Sari Tuuva-Hongisto

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.79297

Abstrakti

Artikkeli pohjautuu etnografiseen muistitietotutkimukseen Lappeenrannan kauppatorista, joka on toteutettu vuonna 2014. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona ovat haastattelut entisten ja nykyisten torikauppiaiden kanssa, etnografiset kenttätyöt sekä kirjalliset aineistot. Artikkeli keskittyy torikaupan perinteeseen ja torikaupan kuvaamiseen.

Tutkimuksen metodologisena taustana on etnografinen muistitietotutkimus. Toria tarkastellaan artikkelissa etnografiselta lähietäisyydeltä koettuna ja elettynä, paikkana, jota tuotetaan puhumalla ja muistelemalla. Tori on eräänlainen muistin paikka, jonka muisteluun kytkeytyy rikas suullinen perinne ja puhekulttuuri, jota ovat ylläpitäneet niin kauppiaat kuin kaupunkilaisetkin.

Lappeenrannassa torikaupalla on pitkät perinteet keskiajalta lähtien. Nykyisen torin muistettu ja muisteltu kukoistus syntyi sotien jälkeen, kun kauppa Viipuriin loppui ja lähiseudun kauppiaiden torimatkat suuntautuivat entistä enemmän Lappeenrantaan. Lappeenrannan torilla on useita omia paikallisia erikoisuuksiaan, tunnetuimpina täytetyt lihapiirakat, vedyt ja atomit, sekä lähiseudun viljelijöiden tuotteet. Tori on säilyttänyt viljelijätorin ja tuottajatorin omaleimaisuutta ja perinteisen torikaupan traditiota.

Tori syntyy kauppiastaan, kauppiaat ovat osa torin olemusta ja identiteettiä. Tori tarjoaa lähiruokaa ja laatua, tuttuutta ja paikallista erityisyyttä. Torikaupalle on luonteenomaista omanlaisensa supliikki ja elävä puhekulttuuri sekä tunnelma ja elämyksellisyys. Torikauppa perustuu pitkäaikaisille asiakassuhteille ja personoidulle kaupanteolle.