Kuntien kiertotaloussiirtymät rakentamisen sektorilla
Tarkastelussa politiikkayhdistelmät Helsingissä, Oulussa ja Tampereella
Avainsanat:
rakentaminen, kiertotalous, kiertotalouskaupunki, kestävyyssiirtymä, politiikkainstrumentitAbstrakti
Kiertotaloussiirtymällä tavoitellaan resurssitehokkuutta ja materiaalien suljettua kiertoa. Toteutuakseen siirtymä edellyttää systeemistä muutosta, ja sitä varten tarvitaan poliittista ohjausta ja tarkoituksenmukaisia politiikkayhdistelmiä. Aikaisempi kestävyyssiirtymien tutkimus on keskittynyt lähinnä valtiotason politiikkayhdistelmiin, mutta tämä tutkimus vie tarkastelun paikallistasolle analysoimalla toimia, joilla kaupungit ovat päättäneet ryhtyä toteuttamaan kiertotaloussiirtymää rakentamisen sektorilla. Tutkimuksessa arvioidaan kaupunkien kiertotalouspolitiikan johdonmukaisuutta ja uskottavuutta siten, että analyysit kohdistetaan politiikkatoimien valikoimiin, kohdentumiseen ja strategisiin ja muihin liityntöihin. Kohdekaupungit ovat Helsinki, Oulu ja Tampere, ja aineistoina käytetään kaupunkien hyväksymiä kiertotalouden politiikkaohjelmien asiakirjoja ja asiantuntijahaastatteluja. Tutkimustulosten mukaan kaupunkien politiikkatoimenpiteet vaikuttavat sisäisesti ristiriidattomilta, mutta niissä on eräitä epäjohdonmukaisuuksia, joista transitioteoreettisesti merkittävin on rakentamisen lineaaritaloutta selkeästi alas ajavien pyrkimysten rajallisuus. Politiikkatoimien uskottavuutta puoltavat varsinkin niiden sisältyminen kaupunkien strategioihin ja integroituminen hiilineutraalisuustavoitteisiin sekä luottamus kunnallisen itsehallinnon riittävyyteen kiertotalouspolitiikan toimeenpanossa. Vastaavasti politiikkaohjelmien pureutumattomuus rakennusten lyhytikäisyyttä koskeviin juurisyihin, politiikkatoimien epäselvät yhteydet kaupunkien rahoitusmahdollisuuksiin ja elinkaarilaskennan vakiintumattomuus haastavat kiertotalouspolitiikan uskottavuutta.
