Kuntien normiohjauksen purkamisen lyhyt historia: 1980-luvun alun byrokratiatalkoista vuoden 1995 kuntalakiin
Avainsanat:
norminpurku, kunnat, kunnallishallinto, legalistinen hallintokulttuuri, byrokratiaAbstrakti
Kuntiin kohdistuvan norminannon purkamista selviteltiin useissa valtion komiteoissa 1980-luvulla. Selvityksissä paljastui, että valtion viranomaisten hallinnolliset määräykset olivat epämääräisiä, jopa laittomia. Varsinkin keskusvirastot olivat käytännössä ylittäneet toimivaltansa tai ainakin jättäneet yksilöimättä määräysten ja ohjeiden sitovuuden. Tämän taustalla oli kuitenkin vielä laajempi ongelma vallitsevassa lainsäädännössä, myös se oli epätäsmällistä. Kyseessä oli siis hyvin perustavanlaatuinen ongelma. Legalistisen hallintotradition maassa ei noudatettukaan tiukan legalistista hallintoa käytännössä, lakeja ja asetuksia. Tilanteeseen ei kuitenkaan saatu ratkaisevaa muutosta ennen kuin maan poliittinen johto (hallitukset) ottivat norminpurun ja siihen liittyvät uudistukset omalle agendalleen, jonka myötä maan hallintokulttuuria muutettiin asteittain, osin varsin järein keinoin kuten normilailla. Kuntien perspektiivistä norminpurun kulminaatiopisteenä voi pitää vuoden 1995 kuntalakia, jossa sinetöitiin kuntien itsehallintoon nojaten norminpurku ja vahvistettiin näkemys, että kuntiin kohdistuvan norminannon tuli olla hyvin säänneltyä ja rajoitettua.
