Kirjoittajan ohjeet

1. Yleistä

• • Idäntutkimuksessa julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, analyyttisiä esseitä, kolumneja, tapahtumaraportteja, haastatteluita, arvioita ja muita keskustelunavauksia.
  • Julkaistavaksi hyväksytty aineisto julkaistaan painettuna Idäntutkimuksessa sillä edellytyksellä, että se saadaan julkaista korvauksetta alkuperäisessä muodossaan myös lehden digitaalisessa versiossa.
  • Tekstit lähetetään muokattavina tekstitiedostoina (docx/doc, odt, rtf).
  • Fonttikoko 12 pt, riviväli 1,5. (Koko teksti tulee olla samalla fontilla, myös otsikot)
  • Ei muotoiluja tekstitiedostoon! Ei tavutusta, kappaleentasausta, boldausta tai alleviivauksia. Kursiivia käytetään kuitenkin tarvittaessa (ks. kohta 7.), Ei sisennyksiä muualla kuin pitkissä sitaateissa (ks. kohta 7), kappalejaot rivinvaihdoin.
  • Otsikoinnista: kaikissa tekstityypeissä otsikot ja väliotsikot ovat nasevia: enintään 3–5 sanaa. Täydentävää alaotsikkoa ei käytetä. Pitkissä teksteissä, varsinkin tieteellisessä artikkelissa, on kuitenkin hyvä olla noin 4–5 väliotsikkoa. Väliotsikot lihavoidaan.
  • Vertaisarvioitavaksi lähetetyt käsikirjoitukset anonymisoidaan niin, että tekijän nimi ei näy tiedostossa. Nimi tulee poistaa myös käsikirjoitustiedoston metatiedoista (ks. Word-ohje osoitteessa <https://support.microsoft.com/fi-FI/Office/collab-files/remove-hidden-data-and-personal-information-by-inspecting-documents-presentations-or-workbooks>). Kirjoittajien nimet kirjataan kuitenkin julkaisujärjestelmän metatietoihin käsikirjoitusta lähetettäessä. Viitteet tekijän/tekijöiden omiin julkaisuihin jätetään näkyviin ja lähteet lisätään lähdeluetteloon kuten muutkin lähteet. Toimitus anonymisoi tarvittaessa nämä viitteet ja lähteet ennen käsikirjoituksen lähettämistä vertaisarviointiin. 
  • Kaikkiin ei-vertaisarvioitaviin tekstitarjouksiin sekä julkaistavaksi hyväksyttyihin vertaisarvioitaviin artikkeleihin merkitään tekijän nimi tekstin yhteyteen. Vertaisarvioiduissa tieteellisissä artikkeleissa ja esseissä tekijän nimi merkitään tekstin alkuun, nimen lisäksi tulee mainita myös tekijän affiliaatio (laitos/osasto, oppilaitos/organisaatio) ja ORCID (mikäli sellaiset on). Lisäksi voidaan kirjoittajan niin halutessa mainita myös oppiarvo ja titteli sekä sähköpostiosoite. Vapaamuotoista kuvausta osaamisaueesta ei kirjata. Kolumneihin puolestaan liitetään tekijän nimi sekä taustatiedot tekstin loppuun kahdella virkkeellä kuvattuna (ensimmäinen virke on pakollinen ja sisältää perustiedot kirjoittajasta, toinen virke on vapaaehtoinen ja sisältää tarkempaa tietoa kirjoittajan kokemuksesta tai suhteesta kolumnin aiheeseen). Kolumnien yhteydessä julkaistaan myös kirjoittajan kuva (vähintään 300 dpi ja tuhat pikseliä kanttiinsa), jonka voi ladata julkaisujärjestelmään liitetiedostona. Muissa tekstityypeissä vain tekijän nimi ja mahdollinen affiliaatio merkitään tekstin loppuun.
    
  • Idäntutkimus julkaisee vain suomenkielisiä juttuja.

2. Eettiset periaatteet

• • Kirjoittaja vastaa aineistonsa, lähteidensä ja tutkimuskohteidensa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeen mukaisesta eettisestä, hyvää tieteellistä käytäntöä noudattavasta käytöstä ja kohtelusta.
  • Kirjoittajan tulee viitata asianmukaisesti kaikkiin käyttämiinsä lähteisiin, eikä vertaisarvioidun tieteellisen artikkelin lähdeluettelossa tule olla lähteitä, joihin leipätekstissä ei ole viitattu. Muissa juttutyypeissä ne ovat sallittuja.
  • Kirjoittajalla tulee olla tarvittavat oikeudet käyttämiinsä kuviin ja muuhun mahdolliseen oheismateriaaliin.
  • Kirjoittaja vastaa siitä, että kirjoitusta tai sen keskeisiä osia ei ole julkaistu sellaisenaan aiemmin, ellei toimituksen kanssa ole erikseen sovittu uudelleenjulkaisusta esimerkiksi käännöksenä, missä tapauksessa kirjoittaja vastaa siitä, että lupa uudelleenjulkaisuun on.

3. Tekoälyn käyttö

• • Niin sanotun tekoälyn käyttö ei ole kiellettyä, mutta käytön tulee olla läpinäkyvää niin toimitukselle, vertaisarvioijille kuin lukijoillekin. Vastuullisesti käytetty tekoäly voi auttaa esimerkiksi kielentarkistuksessa ja oikoluvussa sekä translitteroinnissa ja lähdeluettelon muotoilussa. Näihin tarkoituksiin käytettyä tekoälyä ei tarvitse raportoida.
  • Kaikenlaisesta muusta tekoälyn käytöstä tutkimus- tai kirjoitusprosessin aikana kirjoittajan pitää kertoa avoimesti ja selkeästi sekä miten ja missä tarkoituksessa sitä on käytetty tai käytetään. Prosessi tulee dokumentoida huolellisesti ja eritellä myös käytetyt tekoälyohjelmistot sekä niiden versionumerot. K­­­­­­­­äsikirjoituksen loppuun ennen lähdeluetteloa lisätään lausunto tekoälyn käytöstä oman väliotsikon alle.
  • Kirjoittaja vastaa käsikirjoituksensa sisällöstä ja mahdollisesti tarvittavien lupien hankkimisesta. Tekoäly ei ole kirjoittaja eikä sille voi osoittaa tekijyyttä, vaan esitetyn tiedon luotettavuudesta vastaa kirjoittaja. Kirjoittajan vastuulla on myös lähteiden asianmukainen käyttö. Tekoälyn tuotos ei siten kelpaa ensisijaiseksi lähteeksi eikä esimerkiksi plagioinnista voi syyttää tekoälyä.
  • Tekoälyn käyttäminen vertaisarvioinnin apuna on kiellettyä, ellei kirjoittaja anna siihen erikseen lupaa. Kirjoittajan tulee kirjata käsikirjoitukseen, mikäli hän haluaa luvan tähän antaa.

4. Tekstityypit

• • Tieteellinen substanssiartikkeli on pituudeltaan 4 000–6 000 sanaa (lähdeluettelo mukaan mutta tiivistelmä pois lukien; noin 15–22 liuskaa: riviväli 1,5 ja fontti 12 Times New Roman). Substanssiartikkeli on vertaisarvioitu julkaisu. 
  • Vertaisarvioidut artikkelit läpikäyvät vähintään kahden riippumattoman, toimituksen ulkopuolisen asiantuntijan suorittaman ennakkoarvioinnin. Asiantuntijalausunnot lähetetään käsikirjoituksen kirjoittajille. 
    
  • Tieteellisen artikkelin alussa tulee olla 100–150 sanan tiivistelmät (abstrakti) suomeksi ja englanniksi (englanninkielisen abstraktin pituus voi olla yli 150 sanaa), mukaan myös otsikko englanniksi. Tiivistelmässä kerrotaan tutkimusasetelma (mitä tutkitaan, miten ja mistä näkökulmasta) sekä pääargumentit tai -tulokset.
    
    
  • Essee on pituudeltaan noin 2 500 sanaa lähdeluettelo mukaan lukien (n. 8–10 liuskaa; 1,5 riviväli, fontti 12). Tekstin luonteesta riippuen esseessä voi seurata artikkelin viittauskäytänteitä tai tekstin loppuun voidaan kirjata viidestä kymmeneen lähdettä tai kirjallisuussuositusta ilman tekstin sisäisiä viitteitä. Lähteet eivät myöskään ole välttämättömiä. Esseeseen ei tule tiivistelmää.
    
    
  • Kolumnin pituus on enintään 700 sanaa (noin 2–3 sivua, 1,5 riviväli, fontti 12). Mitta sisältää 1–2 virkkeen kirjoittajatiedot. Kolumni kirjoitetaan ilman lähdeviitteitä ja -luetteloa. Kolumnin yhteydessä julkaistaan kirjoittajan kuva.
    
    
  • Taide-osio koostuu lyhyehköstä tekstijohdannosta sekä useamman kuvan sarjasta. Osiossa esitellään mielenkiintoisia ja ajankohtaisia näkökulmia johonkin taiteen lajiin, ilmiöön tai yksittäiseen taiteilijaan liittyen. Osiosta vastaava toimittaja on Mika Pylsy <mika.pylsy@helsinki.fi>, juttutarjoukset voi osoittaa suoraan hänelle.
    
    
  • Arviot-osiossa julkaistaan pääasiassa kirja-arvioita mutta myös esimerkiksi elokuva- ja näyttelyarvosteluja. Myös kaunokirjallisuusarvioita otetaan vastaan.
    • Arviot otsikoidaan lyhyesti ja kuvailevasti (3–5 sanaa). Ei väliotsikoita.
    • Kirja-arvion suosituspituus on noin tuhat sanaa, mutta mikä hyvänsä 500 ja 1500 sanan välillä voi sopia.
    • Arvosteltavan kirjan/teoksen tiedot laitetaan heti arvostelun alkuun. Esimerkiksi: Adrian Ivakhiv (toim.): Terra Invicta: Ukrainian Wartime Reimaginings for a Habitable Earth. 365 s. Montreal: McGill-Queen’s University Press, 2025. ISBN: 978-0-2280-2583-2. <https://doi.org/10.24908/mqup.35993>. Huom.: ISBN-numero ja sivumäärä ilmoitetaan jokaisesta arvioitavasta kirjasta, ja DOI- tai URN-osoite ilmoitetaan aina kun sellainen on.
    • Ehdotuksia kirja-arvioiksi voi tehdä arvioista vastaavalle toimittajalle Sofia Schulginille: <sofiasc@student.uef.fi>. Arvioita voi myös varata Arvioitavaksi-sivun listalta.
      
      
  • Keskustelu-osiossa julkaistaan esseetä lyhyempiä puheenvuoroja, joiden pituus on tyypillisesti 3–5 sivua (noin 700–1200 sanaa, 1,5 riviväli, fontti 12).
    
    
  • Ajankohtaista-osiossa julkaistaan mm. konferenssiraportteja ja muista ajankohtaisista tapahtumista kertovia tektejä. Ne ovat yleensä pituudeltaan 3–5 sivua (noin 700–1200 sanaa, 1,5 riviväli, fontti 12).
  • Haastattelut-osiossa julkaistaan lehden kohdealueen kannalta kiinnostavien henkilöiden, esimerkiksi tutkijoiden, haastatteluja. Haastattelujen pituus voi vaihdella n. 1 000 ja 2 000 sanan välillä. 

5. Kuvat ja taulukot

• Kuvat toimitetaan erillisinä tiedostoina joko gif-, jpg- tai tiff-tiedostona (resoluutio vähintään 300 dpi) eikä niitä upoteta käsikirjoitustiedostoon. Vertaisarvioitavaksi lähetettävien käsikirjoitusten kuvat kuitenkin mieluummin upotetaan, ja erilliset kuvatiedostot voi ladata sitten kun artikkeli on hyväksytty julkaistavaksi.  
• Taulukot mielellään muokattavina tekstinkäsittely- tai taulukko-ohjelman tiedostoina.
• Tieteellisten artikkeleiden ja esseiden (tarvittaessa myös muiden tekstityyppien)  kuvat, kuviot ja taulukot numeroidaan juoksevasti. Tiedostot tulee nimetä vastaamaan tätä numerointia.
• Kaikille kuville ja taulukoille tulee laatia selittävä kuvateksti, jossa mainitaan myös kuvan lähde ja/tai kuvan ottaja. [Esim. Kuva 1. Vladimir Putin Helsingin-vierailulla vuonna 2001. Lähde: Museovirasto, kuvaaja: Kerkko Kuvamies.] Numerot ja kuvatekstit sisällytetään tekstiin siihen kohtaan johon kuva laitetaan.
• Kuvat ja taulukot voidaan julkaista värillisinä. Kuvia voidaan julkaista kaikkien tekstityyppien yhteydessä.

6. Vieraat kielet ja translitterointi

• • Tekstiin ei sisällytetä vieraskielisiä lainauksia, vaan kirjoittajan on suomennettava ne.
  • Teksteissä ei käytetä kyrilliikkaa.
  • Translitterointi noudattaa suomalaista, kansallista ei-tieteellistä standardia (SFS 4900). Tärkeimmät venäjän kieleen liittyvät muistettavat:
    • 'e' translitteroidaan 'je' sanan alussa sekä vokaalin ja kovan ja pehmeän merkin jälkeen (Jelisejev, Objedkin)
    • hatulliset suhuäänteet ('š', 'ž', 'tš', 'štš'; ei 'sh', 'zh', 'ch' tai 'shch')
    • i-kratkoje merkitään yleensä 'i' (Maikov, Tolstoi); sanan sisällä i:n jäljessä tai sanan alussa merkitään 'j' (rossijski; Joškar-Ola); sanan lopussa i:n jäljessä ei merkitä (moskovski)

7. Muotoiluohjeita

• Lainausmerkit ovat ”kaksoislainaismerkit”, lainauksen sisässä oleva lainaus ’yksöismerkkeihin’
• Lyhyet lainaukset (yksi virke) sijoitetaan tekstin sisään lainausmerkkeihin; pitkät lainaukset (useampi virke) sisennettynä omana kappaleenaan ilman lainausmerkkejä.
• Lainausmerkkejä käytetään myös silloin, kun tekijä käyttää sanaa muussa kuin sen varsinaisessa merkityksessä haluten esim. kyseenalaistaa termin.
• Kirjojen, elokuvien, lehtien sekä muiden (laajojen) teosten nimet sekä vierasperäiset sanat, jotka eivät ole vakiintuneet suomen kieleen, kursivoidaan. Esim. peredvižnik.
• Pienten tekstien, teosten, esim. laulujen ja esitelmien nimet voidaan laittaa lainausmerkkeihin.
• Ajatusviiva ja väliviiva: Lehdessä käytetään vuosilukujen välissä sekä sivunumeroiden välissä viitteissä ja lähdeluettelossa aina keskipitkää ajatusviivaa, ns. n-viivaa (esim. 22–24). Lyhyttä väliviivaa käytetään vain yhdyssanoissa (Joškar-Ola).

8. Lähdeviitteet ja loppuviitteet

• Lähdeviitteet sijoitetaan tekstin sisään sulkeisiin siten, että ensimmäiseksi tulee kirjoittajan sukunimi, sitten kirjoituksen julkaisuvuosi ja lopuksi viittauksen sivunumerot; esimerkiksi: (Åsund 2002, 122).
• Jos teoksella tai artikkelilla on 2–3 kirjoittajaa tai toimittajaa, niin kaikkien nimet merkitään viitteeseen, esimerkiksi: (Burawoy, Krotov & Lutkina 2002, 48–50);
• Jos heitä on enemmän kuin kolme, merkitään vain ensimmäinen sekä ”et al.”
• Saman lähteen samaan kohtaan viitattaessa toistuvasti voidaan viitteen sijaan käyttää merkintää (ibid., tai useaan virkkeeseen viitattaessa Ibid.)
• Selittävät viitteet ja huomautukset numeroidaan juoksevasti ja sijoitetaan alaviitteiksi. Huom.: taitossa alaviitteet kuitenkin muutetaan loppuviitteiksi eikä lopullisessa julkaisussa ole alaviitteitä.

9. Lähdeluettelo

• Otsikoksi: Lähteet 
  
  
• Mielellään kaikki lähteet aakkosjärjestykseen tämän yhden otsikon alle
  
  
• Jos primaariaineistona on jokin tietty aineistomuoto ja -kokoelma, esim. asiakirjat, sanomalehtiaineisto tai arkistoaineisto, niin sen voi halutessaan nostaa luettelon alkuun erillisen Aineisto-otsikon alle.
  
  
• Lähdeluettelotietoihin tulee lisätä lähteiden mahdolliset DOI-tai URN-osoitteet aina kun ne ovat olemassa, muodossa: <https://doi.org/….> [Esim. <https://doi.org/10.1353/hcy.2008.0013> tai <https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-872-7>] DOI- tai URN-osoitteesta tehdään linkki ko. osoitteeseen, ja sen toimivuuden tarkistamispäivää ei lisätä. DOI tai URN kirjataan lähdetietueen loppuun, esim.: Abousnnouga, Gill & Machin, David (2011), The changing spaces of war commemoration: a multi-modal analysis of the discourses of British monuments. – Social Semiotics 21:2, 175–196. <https//doi.org/10.1080/10350330.2011.548640>.
  
  
• Kirjojen bibliografiset tiedot merkitään seuraavalla tavalla: Sukunimi, Etunimi (julkaisuvuosi), Teoksen nimi kursiivilla. Kustannuspaikkakunta: Kustantaja. [Esimerkiksi: Kelly, Catriona (2001), Refining Russia: Advice Literature, Polite Culture, and Gender from Catherine to Yeltsin. Oxford: Oxford University Press.]
  
  
• Lehtiartikkelit merkitään seuraavalla tavalla: Sukunimi, Etunimi (julkaisuvuosi), Artikkelin otsikko. – Lehden nimi kursiivilla vuosikerta: numero, sivut. [Esimerkiksi: Gelman, Vladimir (2012), Subversive Institutions, Informal Governance, and Contemporary Russian Politics. – Communist and Post-Communist Studies 45:3, 295–303.]
  
  
• Tätä muotoilua noudatetaan myös sanomalehtiartikkeleista, jos kirjoittaja on tiedossa. Tapauksissa, joissa kirjoittaja ei ole tiedossa tai sanomalehtiartikkelit muodostavat oman erityisen primaariaineistonsa (joka myös lähdeluettelossa erotellaan), voidaan viittauskohteena käyttää myös lehden nimeä. (Ks. myös kohta 10)
  
  
• Artikkeli toimitetussa teoksessa merkitään seuraavalla tavalla: Sukunimi, Etunimi (julkaisuvuosi), Artikkelin otsikko. – Teoksen nimi kursiivilla. Toim./Ed./Red. (Riippuen teoksen kielestä.) Toimittajan etunimi ja sukunimi. Kustannuspaikka: Kustantaja, sivut. [Esimerkiksi: Lounasmeri, Lotta (2011), Lähellä, mutta niin kaukana? Suomalaisen Venäjä-kuvan äärellä. – Näin naapurista. Median ja kansalaisten Venäjä-kuvat. Toim. Lotta Lounasmeri. Tampere: Vastapaino, 7–15.]

10. Lähdeluettelo ja lähdeviitteet - erikoistapauksia (nettilähteet, arkistoaineisto, haastattelut, ei-painetut lähteet, av-aineisto ja lähteet ilman tekijää)

• • Internet-artikkelien lähdetiedot merkitään seuraavalla tavalla: Sukunimi, Etunimi (julkaisuvuosi), Artikkelin otsikko. Sivuston (esim. nettilehden) mahdollinen nimi kursiivilla. Mahdollinen julkaisupäivämäärä. Internet-osoite täydellisenä (sulkuihin merkitään päivämäärä jolloin linkki on viimeksi tarkistettu). Osoitteesta tehdään linkki ao. sivulle. Esimerkiksi: Sinijärv, Riivo (1995), Remarks by Mr. Riivo Sinijärv at the Council of Baltic Sea States Ministerial Meeting, Gdansk, 19.5. Välisministeerium, <http://www.vm.ee/eng/kat_10/1349.html?arhiiv_kuup=leht_7> (Tarkistettu 30.8.2019).
    Tällöin viite merkitään tekstin sisään seuraavalla tavalla: (Sinijärv 1995).
    
    
    • Jos Internet-lähteen tekijää ei ole tiedossa tekstiin viitataan esimerkiksi näin: ENP Strategy Paper (2004), Communication by the European Commission. 12.5.2004. <http://www.europa.eu.int/comm/world/enp/document_en.htm> (Tarkistettu 30.8.2019).
      Tällöin viite merkitään tekstin sisään seuraavalla tavalla: (ENP Strategy Paper 2004).
      
      
    • Näissä tapauksissa ei ole aina yhtä yksittäistä oikeaa viittaustapaa, joten kirjoittaja voi käyttää harkintaa. Pääsääntönä voi pitää, että lähteisiin viitataan tekijän mukaan, mutta jos tekijä ei ole tiedossa, niin sitten lähteestä vastaavan tahon tai lähteen itsensä nimen mukaan. Jos viitteestä muodostuu tällöin kovin pitkä, niin on suositeltavaa muotoilla sille jokin kätevä lyhenne, joka avataan sitten lähdeluettelossa. Nettilähteissä on aina oltava linkki mukana ja päivämäärä jolloin linkin toimivuus on viimeksi tarkistettu.
      
      
    • Arkistolähteet: Viittaukset arkistolähteisiin merkitään tekstin sisään sulkeisiin suppeasti ja tarkemmat lähdetiedot merkitään lähdeluetteloon, esimerkiksi: (Zinovjevin kirje Kameneville 17.2.1929.), jolloin lähdeluetteloon merkitään: Zinovjevin kirje Kameneville 17.2.1929. Tsentralnyi Gosudarstvennyi Arhiv Istoriko-polititšeskih Dokumentov Sankt Peterburga (TsGAIPD SPb), f. 24, op. 3, d. 210, l. 22–24.
      
      
    • Pöytäkirjat ym. asiakirjat, kirjoittajan harkinnan mukaan, kunhan käytäntö on looginen ja valittu tapa systemaattinen läpi tekstin.
      
      
    • Anonymisoituun haastatteluaineistoon viittataan kirjoittajan valitsemalla tavalla - kunhan se on looginen ja viittauskäytäntö selitetty artikkelissa, joko tekstissä tai ensimmäisen sitaatin yhteyteen liitetyssä loppuviitteessä. Anonymisoitua haastatteluaineistoa ei tarvitse listata lähdeluetteloon.
      
      
    • Yksittäiset ei-anonymisoidut haastattelut merkitään lähdeluetteloon, haastateltavan sukunimen perusteella.
      
      
    • Audiovisuaalinen aineisto ja muu media-aineisto on myös lisättävä lähdeluetteloon, viitteen muotoilu harkintaa käyttäen. Jos kyseessä on nettilähde, niin lähdeluettelossa on mainittava linkki ja milloin tarkistettu (nettilinkkejä ei lisätä leipätekstiin).

Päivittänyt: Mika Perkiömäki.

(Viimeksi muokattu - 14.8.2026)