Tutkimusperustaisuus opetustyön käytäntönä
Nyckelord:
käytäntöarkkitehtuuri, käytäntöjen ekologia, luokanopettaja, opettajankoulutus, opetus, tutkimusperustaisuusAbstract
Tarkastelemme artikkelissamme suomalaisten luokanopettajien näkemyksiä tutkimusperustaisuuden merkityksestä ja toteutumismahdollisuuksista heidän työssään. Käytäntöarkkitehtuuriteoriaan tukeutuen tutkimme tutkimusperustaisuuskäytäntöä suhteessa muihin opetustyötä määritteleviin käytäntöihin. Haastattelemamme opettajat arvostivat pääsääntöisesti opettajankoulutuksessa saamaansa akateemista ja tutkimusperustaista koulutusta, vaikka sitä myös kritisoitiin. Pääosin positiivinen suhtautuminen tutkimukseen ja opettajankoulutuksen tarjoama tutkimuksellinen asenne ei kuitenkaan siirry osaksi opetustyön käytäntöä. Opettajankoulutuskäytännön edustama tutkimusperustaisuus koettiin siten kaukaiseksi ja erilliseksi koulussa tapahtuvasta opetuskäytännöstä. Tutkimusperustaisuuden toteuttamismahdollisuuksia estivät myös puutteelliseksi koetut tutkimustaidot, opetustyön hektisyys ja opetushallinnon myöntämät vähäiset resurssit. Omaa työtään pohtiva ja kehittävä tutkimusperustainen opettaja on ollut suomalaisen opettajankoulutuksen tavoite ja on haastattelemiemme opettajienkin mielestä perusteltu ja yleisesti kannatettava ideaali, mutta se on tutkimuksemme mukaan opetustyön käytännössä vaikeasti toteutettavissa. Opettajankoulutuksen ja opettajan työoloja määrittelevän opetustoimen olisi näin ollen syytä edistää opettajan mahdollisuuksia toteuttaa tutkimusperustaisuutta.
