Ammattitaiteilijan ja harrastajataiteilijan välinen ero Suomen kuvataidekentällä 1960–1980-luvuilla

Kuvataidekentän portinvartijat ovat henkilöitä tai henkilöiden rakentamia instituutioita, jotka säätelevät sitä, minkälaista kuvataidetta yhteiskunnassa on saatavilla, minkälaista kuvataidetta nostetaan esiin eri medioissa ja minkälainen kuvataide hyväksytään taiteeksi. Portinvartijat ovat avainasemassa kuvataiteen julkisessa arvonmäärittelyssä. Suomen kuvataidekentän keskeisin portinvartija on ollut Suomen Taiteilijaseura jäsenjärjestöineen. 1960–1980-luvuilla Taiteilijaseuran jäsenjärjestöjä olivat Taidemaalariliitto, Suomen Kuvanveistäjäliitto, Suomen Taidegraafikot ja Suomen Kuvataidejärjestöjen liitto.

Suomen Taiteilijaseuran julkaisema Taide-lehti pyrki jo vuoden 1960 näytenumerostaan saakka ottamaan suomalaisen kuvataidekentän portinvartijan tehtävät itselleen. Taide-lehti asettui vartioimaan luovuutta ja pitämään yllä taiteen oikeaoppisuutta.

Artikkelin aineistona on käytetty Suomen keskeisintä kuvataidelehteä Taide, Suomen Taiteilijaseuran ammatti- ja tiedostuslehteä Taiteilija sekä Taiteen keskustoimikunnan tiedotuslehteä Arsis.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä kategoria-analyysiä ja dekolonisoivaa tutkimusotetta taidejärjestelmäkriittisesti. Dekolonisoiva taidejärjestelmäkritiikki on lähestymistapa, jolla pyritään tunnistamaan, kuinka moderni taidejärjestelmä on käyttänyt – ja käyttää –  määrittelyvaltaa eksklusiivisesti ja hierarkkisesti. Eurosentrinen moderni taidejärjestelmä on kolonisoinut 1700-luvulta lähtien kansallisesti ja alueellisesti omaperäisiä taiteellisia ja esteettisiä perinteitä ja pyrkinyt vakiinnuttamaan itsensä korkea-arvoisimpana taidejärjestelmänä. Erityisen räikeästi järjestelmän kolonisoiva piirre on näkynyt institutionalisoituna identiteettikategorioiden tuottamisena suhteessa harrastajataiteeseen, käsityöhön, populaarikulttuuriin ja viihteeseen.