Materiaalisuuden murroksia käsityön oppiaineen kehityksessä

Katsaus monimateriaalisen käsityön opetuksen toimintakenttiin

Koulukäsityön ensimmäisen lähes sadan vuoden aikana toteutettiin työkasvatusta, joka perustui agraariyhteiskunnan arvoihin ja oppilaan sukupuoleen. Sittemmin on pyritty oppilaan kiinnostuksen kohteista lähtevään työskentelyyn, jossa toiminta ei määräydy sukupuolen mukaan. Käsityön opetuksen kulttuuri on muovautunut kodin tarve-esineiden valmistamisesta oppilaan ajattelun taitoja opettavaksi oppiaineeksi, jonka kautta oppilaat oppivat toimimaan vastuullisina yhteiskunnan jäseninä huomioiden kuluttamisen ja kiertotalouden kestävät ja ekologiset ratkaisut. Tällä hetkellä koulukäsityö on määritelty Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) monimateriaaliseksi oppiaineeksi, jossa ongelmanratkaisu edellyttää mahdollisuutta monien materiaalien ja työtapojen hyödyntämiseen. Ymmärtääksemme monimateriaalisuuden merkityksen meidän tulee hahmottaa käsityöoppiaineen dikotominen historia sekä selvittää, mitä materiaalisuus käsitteenä tarkoittaa käsityöprosessin aikana.

Pohdimme artikkelissamme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla, millaisia haasteita, mahdollisuuksia ja toteuttamisen reunaehtoja monimateriaalinen käsityö tarjoaa sekä mitä materiaalisuus antaa käsityölle, käsityön opetukselle ja sitä kautta käsityön tekemisen kulttuurille. Tarkastelemme artikkelissamme niitä toimintakenttiä, joilla monimateriaalisen käsityön opetuksen on nähty toteutuneen, ja jotka nykyisellään tarjoavat suuntia tulevaisuuden käsityön opetukselle. Tulokset osoittavat, että monimateriaalisen käsityön toteutuminen vaatii yhteisopettajuutta, monimateriaalisen oppimisympäristön ja kokonaisen käsityöprosessin toteuttamismahdollisuuksia. Materiaalisuuden merkitys nousee yhdeksi keskeisimmäksi opetuksen sisällöksi sekä kestävän käsityön että myös materiaalisen maailman ymmärryksen kautta vaikuttaen samalla vahvasti toimintaamme tulevaisuuden yhteiskunnan jäsenenä. Materiaalisuuden ymmärrys luo uudenlaisen pohjan käsityön tekemisen kulttuurille palaten samalla myös didaktisille juurilleen.