”Näen maailman mahdollisina päivityksinä”
Blogijulkaisijan minätekniikat Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsissa
Abstrakti
Kotimainen kaunokirjallisuus neuvottelee parhaillaan somekäyttäytymisen kysymyksiä: sosiaalisesta mediasta on tullut arkinen, elämään ja identiteettityöhön kiinteästi sisältyvä elementti, joka rytmittää ja ohjaa päivittäisiä toimia. Ilmiötä tarkastellaan analysoimalla Anna-Kaari Hakkaraisen romaanin Kristallipalatsi (2016) blogijulkaisemisen minätekniikoita.
Foucault’n minätekniikat (technologies of the self) ovat kontekstisidonnainen joukko itsetutkiskelun ja itsensä kehittämisen menetelmiä, joiden avulla yksilö pyrkii onnellisemmaksi, viisaammaksi tai jonkin muun määreen suhteen täydellisemmäksi. 2000-lukulaisen digitaalisen kulttuurin myötä Foucault’n minätekniikoiden lista laajentuu sosiaalisen median alueelle. Romaanin lähilukua tuetaankin subjektiasema-käsitteen sekä ajankohtaisen sosiaalipsykologisen tutkimuksen sekä median ja tunnustuskulttuurin kytköksiä käsittelevän tutkimuskirjallisuuden avulla.
Kohdeteoksen päähenkilö käyttää runsaasti digitaalisen nykykulttuurin minätekniikkoja, mistä kuitenkin seuraa onnellisuuden sijasta arkiminän ja blogiminän erkaantumista, jota tematisoidaan romaanin kokonaisrakenteessa. Romaanin rakenne tutkii blogijulkaisemisen minätekniikoihin liittyviä subjektin asemoimisen kysymyksiä intertekstuaalisuuden ja historian avulla.
Lopuksi argumentoin, että reaalimaailman esikuviensa representaatioina sosiaalisen median kaunokirjalliset kuvaukset kommentoivat blogijulkaisijan motiiveja rakentaa identiteettiään somessa. Kristallipalatsi tematisoi ja kommentoi kulttuurista tilannetta, jossa minätekniikoiden valintaa ohjaa ennemminkin huomiotalouden arvonmuodostukseen perustuva normi kuin blogijulkaisijan oman sisäisyyden kehitys.
Viittaaminen
Copyright (c) 2023 Kulttuurintutkimus
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.