Eskatologinen populismi ja väestönvaihtomyytti

Kirjoittajat

• Toni Saarinen Helsingin yliopisto

Avainsanat:

maailmanloppu, populismi, myytti, diskurssianalyysi, moderniteetti

Abstrakti

Myyteillä on merkittävä asema tiedonvälityksessä, maailmankuvien muotoutumisessa ja ideologioiden ajamisessa myös modernina aikana. Ne eivät ilmene vain uskonnollisina kertomuksina vaan laajemmin poliittisina ja maallisina puheen tapoin, jotka kertovat arkea laajemmasta todellisuudesta. Monia pitkäisempiä myyttisiä ajatuksia hyödyntävä eskatologinen populismi merkitsee ideologian ja kielenkäytön yhdistelmää, jonka osana populistit esittävät ”oman kansan” olevan jatkuvan ja alati pahenevan eksistentialistisen uhan kohde. Tällaiset näkemykset, ja populismi ylipäätään, nivoutuvat usein yhteen salaliittoihin perustuvien myyttien kanssa. Esittelen artikkelissani eskatologisen populismin käsitteen ja ne keskeiset ominaisuudet, jotka sitä määrittävät. Tutkin, kuinka eskatologia ilmenee nykyisen oikeistopopulismin nativistisessa mytologiassa, ja mitkä ovat sen lähtöoletukset maailmasta ja populistisesti rakennetusta ”kansasta”. Demonstroin eskatologisen populismin myyttisten diskurssien monikäyttöisyyttä käyttäen tapausesimerkkinäni ”The Great Replacementia” eli suomeksi väestönvaihtomyyttiä. Sen ydinsanoman mukaan pahantahtoinen ”eliitti” pyrkii salassa korvaamaan Euroopan ”valkoiset kansat” varsinkin Lähi-Idästä tulevilla maahanmuuttajilla. Väestönvaihtomyytti esiintyy maltillisempien populistipoliitikkojen puheissa usein vain epämääräisinä vihjauksina, mutta äärimmäisessä muodossaan se on muuttunut väkivaltaiseksi toiminnaksi johtaen esimerkiksi Uudessa-Seelannissa Christchurchin massamurhaan vuonna 2019. Väestönvaihtomyytti on tuore käsite, mutta sen taustalla vaikuttavat lukuisat kauan säilyneet maailmanselitykset. Kehityskulku kohti populistien maailmanloppua rakentuu myyttien vahvan perinteisyyden, yhteisöllisyyden ja symbolisuuden varaan.