“Antakaa mun mennä, itse perkeleeni kesytän”

Omaehtoinen kuolema suomalaisessa rap-musiikissa

Kirjoittajat

• Heidi Kosonen Jyväskylän yliopisto https://orcid.org/0000-0002-2931-878X
• Elina Westinen Jyväskylän yliopisto https://orcid.org/0000-0002-1071-8871

Avainsanat:

itsemurha, rap-musiikki, suomi, diskurssi, tabu

Abstrakti

Stigmatisoituna ja vaiettavaksi koodattuna kuolemana itsemurha on aiheena tabuluonteinen etenkin silloin, kun se ei asetu keskustelun kohteeksi abstraktina aiheena tai tieteellisen tiedonintressin lähteenä. Henkilökohtaisella tasolla itsemurhasta tai itsemurhahalusta puhumiseen vaikuttavat myös sukupuolittuneet normit, ja se onkin ollut historiallisesti yleisempi miesten kuolemaan johtavana tekona. Tarkastelemme tässä artikkelissa, miten itsemurhasta ja itsemurhahalusta puhutaan ja millaisia merkityksiä ja diskursseja sen ympärille rakennetaan suomalaisessa rap-musiikissa. Olemme kiinnostuneita erityisesti siitä, 1) millaisiin tekijöihin ja motiiveihin omaehtoinen kuolema kytketään, 2) kenen itsemurhasta tai itsemurhahalusta artistien lyriikoissa puhutaan, sekä siitä 3) miten itsemurhaa käsitellään – eli itsemurhaan liitettävästä sävystä ja sanomasta. Aineistomme koostuu yhteensä 38 suomalaisesta rap-kappaleesta, joita on tarkasteltu diskurssianalyysin keinoin ja luokiteltu sumean luokittelun periaatteella. Analyysissa tarkastellaan yhtäältä holistisia ja itsemurhan sosiaalisia tai sosiologisia syitä painottavia kappaleita, toisaalta surevan läheisen näkökulmaa korostavia kappaleita ja omakohtaisesta itsemurha(halu)sta kertovia kappaleita, sekä kolmanneksi stigmatisoivia tai tsemppaavia ja karnevalistisia ja yhteiskuntakriittisiä kappaleita. Tarkasteluamme motivoivat rap-musiikin erityislaatuiset, myös sukupuolittuneet tarjoumat tabuluonteisten aiheiden käsittelylle tilanteessa, jossa aiempi rap-tutkimus on pitkälti keskittynyt itsemurhien syy-seuraussuhteita kartoittavaan tutkimukseen laadullisen, ilmiötä syvällisemmin ymmärtävän tutkimuksen sijaan.