Sähköpyörätuolin ja -mopedin myöntämisen vaikuttavuus ja kustannukset
Vuoden seurantatutkimus
Abstrakti
Artikkelin tavoitteena oli arvioida sähköpyörätuolin tai -mopedin hyötyjä asiakkaan arjessa. Kymmenestä apuvälinekeskuksesta
rekrytoitiin vähintään 18-vuotiaita asiakkaita, joille luovutettiin ensimmäistä kertaa sähköpyörätuoli tai -mopedi. Asiakkaita haastateltiin ennen apuvälineen saamista, 1–2 kuukautta apuvälinepalvelun jälkeen sekä yhden vuoden jälkeen (NOMO 1.0, modifioitu QUEST 2.0, SATS, EQ-5D ja EATS-2D, 15D ja palvelujen käytön kustannukset). Analyysit tehtiin parittaisella t-testillä ja Wilcoxon Signed Rank -testillä, ja laskettiin kustannukset per lisäQALY. Rekrytoiduista (n=68) tutkimusjoukossa pysyi vuoden jälkeen 57 henkilöä. Avuntarve väheni kodista ulos tai sisään ja muualla kuin kotona sisätiloissa liikkumisessa. Toimintoihin osallistumisen määrä pysyi samana, vain kaupassa käyminen lisääntyi. Liikkuminen helpottui ulkoillessa tai kaupassa, postissa
tai postilaatikolla, kirjastossa sekä ystävien ja sukulaisten luona käydessä. Apuvälineet koettiin merkityksellisinä. Enemmistö oli tyytyväinen sekä apuvälinepalveluun että apuvälineeseen. Terveyteen liittyvässä elämänlaadussa ei keskimäärin tapahtunut muutoksia, mutta se oli heikompi kuin väestössä. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna kustannukset vähenivät. Sähköpyörätuoli tai -mopedi oli tärkeä käyttäjälleen. Avuntarve voi vähentyä ja itsenäisen osallistumisen edellytykset kohentua liikkumisen helpottumisen vuoksi. Terveyteen liittyvä elämänlaatu ei keskimäärin muuttunut, mutta kustannuksia säästyi. Sähköpyörätuoleja tai -mopedeja kannattaa myöntää käyttäjille osallisuuden edistämiseksi.
Abstract
The objective of this article was to evaluate real-life impact of powered wheelchairs (PWC) or scooters (PS). Adults 18 years or over, receiving a PWC or PS for the first time, were consecutively recruited from 10 assistive technology centres. Interviews were conducted at baseline, 1-2 months after delivery and at one-year follow-up (NOMO 1.0, QUEST 2.0, SATS, EQ-5D, EATS-2D, 15D and service use costs). Paired t-tests, and Wilcoxon Signed Rank tests were used and quality-adjusted life years (QALY) gained were calculated. Of sixty-eight consented participants, 57 remained (mean age 55). Need for help was reduced for getting in and out of their homes, and moving inside elsewhere. There was no change in the mean number of activities participated, only visits to grocery shop increased. Subjects reported that it was easier to visit a grocery shop, go outdoors, letterbox or post office, library and friends or relatives. The majority of the users experienced the devices important delivery process and with their PWC/PS.
The costs decreased during the year, but mean health-related quality of life did not change, but remained much worse compared to population. The overall costs decreased. PWC and PS are reportedly important, can decrease need for help and ease mobility-related participation, whereas they do not necessarily increase frequency of participation, or health-related quality of life. Overall costs decreased. The PWC/PS intervention was cost-saving, so their provision is worthwhile.
