Masennuksesta kuntoutuva ihminen pirstaleisessa palvelujärjestelmässä
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan mielenterveyspalveluiden kytkeytymistä masennuksesta kuntoutuvien ihmisten kuntoutumisprosesseihin sekä niiden edellytyksiä ja mahdollisuuksia tukea kuntoutumista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä ovat mielenterveyspalvelujen ja niiden käyttäjien kohtaamisessa ne kriittiset pisteet, jotka määrittävät ihmisten kokemuksia palvelujen merkityksellisyydestä. Aineisto koostuu kahden masennuksesta toipuneen naisen blogiteksteistä vuodelta 2011. Analyysimetodina on käytetty Goffmanin vuorovaikutusta jäsentävää kehysanalyysia, jossa ollaan kiinnostuneita elämän monikerroksellisuudesta. Tutkimuksessamme vuorovaikutusnäyttämöksi paikantuu kuntoutujan oleminen ja toimiminen palvelujärjestelmässä ja siellä tapahtumien kehyksiksi kohtaaminen, pysähtyminen, oikea-aikaisuus ja kokonaiselämä. Tuloksista käy ilmi, että ihmisen kuntoutumisprosessi on yksilöllinen. Se edellyttää palvelujärjestelmältä aitoa kohtaamista, ajan antamista kuntoutujan pysähtymiselle ja oman elämän reflektoimiselle. Ihmisen ja palvelujärjestelmän ajallisen jänteen yhteneväisyys on palveluiden kulmakivi. Kuntoutuminen edellyttää myös valinnanmahdollisuuksia ja tietoa niistä. Kuntoutuja tarvitsee palvelujärjestelmältä oikea-aikaista tukea, joka määrittyy yksilön tarpeiden mukaisesti, ei järjestelmälähtöisesti. Kokonaisvaltainen kohtaaminen hukkuu helposti palvelujärjestelmän pirstaleisuuteen, jolloin palvelujen tarve ja niiden tarjonta eivät kohtaa ajallisesti eivätkä sisällöllisesti.
Abstract
The aim of this article is to examine the connection between mental health services and rehabilitee’s recovering processes from major depression as well as the possibilities and preconditions of mental health services to support recovery. The purpose of this research is to find out the critical points of encounters that define the meaningfulness of the provided services. Data consists of blog texts written texts, women describe in 2011. In these texts, they describe their processes of recovering from depression. Analysis is done by using Erwing Goffman’s frame analysis. This method provides tools to discern and to describe the multilevel reality and diversity of life. In this research the stage for the interaction is the rehabilitee’s acting in the service system. Four frames to structure recovery of these women were identified: 1) encounter as a basis of recovery 2) hiatus as a precondition of recovery 3) successful timing as an enabler of recovery and 4) holistic view of life as the constructor of recovery. The research confirms the idea of individual process of recovery where an authentic encounter is needed. In addition, findings indicate that a very significant element in the process of recovery is time. Individuals need time to reflect on their life situation and to make choices. Therefore the hiatus is needed. Rehabilitees need multiple choices and information concerning the choices. This enables successful timing. Holistic view of life easily disappears in fragmented service system. That being the case, the need of services and supply do not meet.
