Perusterveydenhuollon sairaaloiden aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutus
Moniammatillinen yhteistyö, sisällöt ja niiden siltaus ICF-luokitukseen
Avainsanat:
perusterveydenhuollon sairaala, aivoverenkiertohäiriö, kuntoutus, Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF)Abstrakti
Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aivoverenkiertohäiriöpotilaiden hoitojaksojen piirteitä ja kuntoutuksen sisältöjä perusterveydenhuollon (PTH)-sairaaloiden lyhytaikaisilla hoitojaksoilla, sekä kuntoutuksen sisältöjen kuvauksia ICF-luokituksessa.
Aineisto: Tutkimus kohdistui Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) erityisvastuualueen kuntien (55 sairaalaa) aivoverenkiertohäiriöpotilaiden lyhytaikaisiin hoitojaksoihin. Aineiston keruu toteutettiin vuoden 2016 aikana sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimukseen otettiin mukaan PTH-sairaaloiden lyhytaikaiset, 1–31 vuorokautta kestäneet hoitojaksot (n = 13 869). Tässä tutkimuksessa keskityttiin kuntoutuksen toteutumista ja sisältöjä koskeviin kysymyksiin aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kohdalla.
Menetelmät: Aineiston analyysi tehtiin laadullisen tutkimuksen menetelmillä. Aineiston potilaiden piirteiden kuvaamiseen käytettiin suhteellisia jakaumia. Avoimet vastaukset analysoitiin aineistolähtöisesti sisällön analyysillä. Kuntoutuksen sisältö sillattiin ICF-luokituksen osa-alueiden mukaan.
Tulokset: Perusterveydenhuollon lyhytaikaisilla sairaalahoitojaksoilla kuntoutusta sai vajaa puolet AVH-potilaista. Kuntoutuksen toteutuksesta vastasivat osastoilla pääsääntöisesti fysioterapeutti tai fysioterapeutti ja muu osaston henkilö yhdessä. Moniammatillisuus näyttäytyi vähäisenä. Kuntoutus sisälsi pääsääntöisesti arviointia, itsenäisen toimintakyvyn ja liikkumisen harjoittamista sekä vähäisesti ryhmämuotoista harjoittelua. Kuntoutuksen sisältöalueet muodostuivat pääasiassa ruumiin ja kehon rakenteista ja toiminnoista sekä suorituksista ja osallistumisesta.
Johtopäätökset: Moniammatillisuus toteutuu lyhytaikaisen sairaalahoidon kuntoutuksessa vain vähän. AVH-potilaiden kuntoutuksen sisällön muodosti pääsääntöisesti yksilökuntoutus, sisältäen arviointia ja liikkumisen harjoittamista. Ryhmämuotoinen kuntoutus näyttäytyi vähäisenä. ICF:n osa-alueista kuntoutuksen sisältö edusti ruumiin ja kehon rakenteita ja toimintoja sekä suorituksia ja osallistumista, sen sijaan yksilötekijät eivät kuntoutuksen sisällöissä tulleet esille.
Abstract
Rehabilitation of stroke patients in primary care hospitals. Multidisciplinary collaboration, contents and their bridging to the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF)
Objectives: This study was based on the amount and intensity of rehabilitation of stroke patients during the short-term treatment periods of primary health care hospitals, as well as descriptions of the contents of rehabilitation in the ICF classification.
Material: The study focused on short-term care of stroke patients in primary health care (PHC) hospitals in the special responsibility area of Kuopio University Hospital (KUH) (55 hospitals). Data collection was carried out during 2016 using an electronic questionnaire. Short-term treatment periods lasting 1-31 days at hospitals were included in the study (n = 13 869). This study focused on questions regarding the implementation and content of rehabilitation for patients with stroke.
Methods: Data analyses were done using qualitative methods. Relative distributions were also used. The data was analysed using content analysis. The content of the rehabilitation was bridged according to the areas of the ICF classification.
Results: In the wards, the physical therapist or a physiotherapist and another person in the department were responsible for implementing the rehabilitation. Multiprofessional collaboration appeared to be little. The rehabilitation included assessment, practising independent functioning and movement, and a small amount of group training. The content areas of rehabilitation consisted especially of body structures and functions as well as functioning and participation.
Conclusions: Multi-professionalism is rarely realized in the rehabilitation of short-term hospital care. Rehabilitation of stroke patients mainly consisted of individual rehabilitation, including assessment and movement training. Group-based rehabilitation appeared to be minimal.
Among the ICF’s components, rehabilitation was represented by body structures and functions, as well as performance and participation.
Keywords: community hospitals, stroke, rehabilitation, International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF)
