Muutto vapaa-ajan asunnolle
– Unelman täyttymys vai taistelu byrokratiaa vastaan?
Avainsanat:
vapaa-ajan asunnot, muutosprosessi, käyttötarkoituksen muutos, oikeudenmukaisuus, ristiriitaAbstrakti
Nykyään 13 500 suomalaista vapaa-ajan asuinrakennusta on ilmoitettu vakinaisiksi asunnoiksi ilman että niiden käyttötarkoitus olisi muutettu, vaikka maankäyttö- ja rakennuslain mukaan se pitäisi tehdä. Kaikki kunnat eivät kuitenkaan vaadi käyttötarkoituksen muuttamista ja jos vaativatkin, kunnan viranomaisilla on silti mahdollisuus myöntää poikkeamislupa käyttötarkoituksen muutokselle. Osa kunnista houkuttelee aktiivisesti loma-asukkaita pysyviksi asukkaikseen ja suhtautuu myönteisesti käyttötavan muutoksiin. Eri kunnissa, ELY-keskuksissa ja maistraateissa on toisistaan poikkeavia menettelytapoja, joiden vuoksi kansalaiset ovat kokeneet saaneensa eriarvoista kohtelua riippuen siitä, millä paikkakunnalla heidän omistamansa vapaa-ajan asunto sijaitsee. Oikeustapausten ja valitusten perusteella asia ei ole yksiselitteinen. Analysoimme muutos- ja riitatilanteita käsitteleviä lehtiartikkeleita, kunnallisia päätösasiakirjoja ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä. Riitatapaukset nostavat esille sen, kuinka toisistaan poikkeavat hallinnon menettelytavat voivat koetella kansalaisten uskoa oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumiselle.Viittaaminen
Kietäväinen, A., Tuulentie, S., & Rinne, J. (2014). Muutto vapaa-ajan asunnolle : – Unelman täyttymys vai taistelu byrokratiaa vastaan?. Maaseutututkimus, 22(2), 20–33. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/maaseutututkimus/article/view/144158
