Kohti hajautettua infrastruktuuripolitiikkaa?

Paikalliset vesiosuuskunnat perusrakenteiden tuottajina

Kirjoittajat

• Ossi Heino Tampereen teknillinen yliopisto
• Ari-Veikko Anttiroiko Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu

Avainsanat:

käänteinen infrastruktuuri, infrastruktuuripolitiikka, kompleksisuusteoria, itseorganisoituminen, emergenssi, modulaarisuus, vesiosuuskunta

Abstrakti

Suomessa päävastuu yhdyskuntien perusrakenteiden suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta on perinteisesti kuulunut kunnille. Julkisen sektorin talous- ja tehokkuusongelmien lisääntyessä nousee esiin kysymys, millä tavalla erilaiset käyttäjälähtöiset, modulaariset ja hajautetusti toimivat perusrakenteet – eli niin kutsutut käänteiset infrastruktuurit – voisivat täydentää tai osin jopa korvata tätä julkisyhteisöjen kontrolloimaa infrastruktuuria. Paikalliset osuuskunnat ovat yksi käänteisen infrastruktuurin ilmentymä. Tarkastelemme artikkelissamme tätä teemaa Ikaalisten vesiosuuskuntien esimerkin valossa. Ikaalisten tapaus osoittaa, että vesiosuuskunnat ovat olleet tarpeellisia, joustavia ja riittävän kustannustehokkaita tapoja organisoida vesihuolto haja-asutusalueilla. Ne kohtaavat kuitenkin ongelmia, joista toiminnan laadun ja jatkuvuuden turvaaminen ovat suurimpia. Kyetäkseen hyödyntämään käänteisen infrastruktuurin tarjoamia etuja kuntien tulisi kiinnittää huomiota omaehtoisesti rakennettujen infrastruktuuripalvelujen toimintaedellytyksiin ja panostaa niiden kehittämiseen. Tämä edellyttää julkiselta sektorilta uudenlaista otetta infrastruktuuripolitiikkaan.