Suomalaisten maatilojen resilienssi osana tulevaisuuden ruokaturvaa

Kirjoittajat

  • Antti Puupponen Jyväskylän yliopisto
  • Ari Paloviita Jyväskylän yliopisto
  • Teea Kortetmäki Jyväskylän yliopisto
  • Tiina Silvasti Jyväskylän yliopisto

Avainsanat:

maatalous, maatilat, ruokaturva, resilienssi

Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan maatilojen asemaa suomalaisen ruokaturvan kontekstissa. Maataloutta voidaan pitää haavoittuvaisena osana elintarvikejärjestelmässä. Sen vuoksi on tärkeää tarkastella sen asemaa kansallisen ruokaturvan takaajana. Selviytyäkseen maatiloilla täytyy olla resilienssiä eli kykyä mukautua väistämättä tapahtuviin muutoksiin. Artikkeli perustuu tutkimukseen, jossa haastateltiin 15 elintarvikejärjestelmän asiantuntijaa. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä. Analyysissä on hyödynnetty Darnhoferin jaottelua maatilojen resilienssin ulottuvuuksista. Tutkimuksen tulosten mukaan maatalouden ongelmat liittyvät kannattavuuteen, sukupolvenvaihdosten onnistumiseen sekä ympäristönmuutoksiin. Näiden johdosta tilojen toiminta voi heikentyä niin, että sillä on negatiivinen vaikutus tulevaisuuden ruokaturvaan. Tämän vuoksi viljelijöiden täytyy omaksua uusia taitoja ja lisätä joustavuutta. Lisäksi poliittisia ohjauskeinoja on uudistettava. Tärkeään asemaan nousevat myös alueelliset ja paikalliset elintarvikejärjestelmät. Vauraana länsimaana Suomi voi tukeutua ruokaturvassa myös globaaleihin elintarvikemarkkinoihin. Asiantuntijahaastatteluissa tämä ei kuitenkaan noussut esiin, vaan niissä omavaraisuutta ja kotimaista maataloutta pidettiin huoltovarmuuden ja siten ruokaturvan kannalta välttämättömänä. Tilojen resilienssi koostuu myös ulkopuolisista tekijöistä, joten sen toteuttaminen tulee nähdä laajemmin osana ruokapolitiikkaa.
Osasto
Artikkeli

Julkaistu

2017-08-29

Viittaaminen

Puupponen, A., Paloviita, A., Kortetmäki, T., & Silvasti, T. (2017). Suomalaisten maatilojen resilienssi osana tulevaisuuden ruokaturvaa . Maaseutututkimus, 25(2), 23–37. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/maaseutututkimus/article/view/144242