Metsätalouden ja porotalouden keskinäiset vaikutukset ja suhteen muutokset Pohjois-Suomessa
Avainsanat:
metsätalous, porotalous, maankäyttö, yhteensovittaminen, neuvottelumenettelyAbstrakti
Artikkelissa tarkastellaan metsätalouden ja porotalouden keskinäisiä vaikutuksia sekä näiden elinkeinojen välisten suhteiden muutoksia erityisesti ekologisten vaikutusten näkökulmasta. Metsätalouden ja porotalouden päällekkäinen maankäyttö on aiheuttanut kiistoja elinkeinojen välille Pohjois-Suomessa jo yli sadan vuoden ajan. Monet voimaperäiset metsätalouden toimenpiteet, kuten avohakkuut ja auraus, ovat vaikuttaneet haitallisesti porotalouteen 1950-luvulta lähtien. Metsätaloustoimet ovat vähentäneet, pirstaloineet ja heikentäneet porolaitumia, erityisesti luppoisia vanhoja metsiä, haitanneet poroja ja vaikeuttaneet poronhoitotöitä. Toisaalta porotalous on paikoin myös koettu metsätaloutta heikentäväksi toiminnaksi, mutta sen vaikutukset metsätalouteen ovat olleet enimmäkseen marginaalisia. Poro- ja metsätalouden harjoittajille osoitetun kyselytutkimuksen mukaan elinkeinojen väliset suhteet ovat parantuneet viime vuosikymmenten aikana Metsähallituksen ja paliskuntien välille kehitetyn neuvottelumenettelyn ansiosta. Elinkeinon harjoittajien mukaan myös yksityis- ja yhteismetsätalouden ja porotalouden välille tulisi kehittää vastaava, mutta vapaaehtoinen neuvottelumenettely. Lisäksi metsätaloudessa tulisi hyödyntää nykyistä enemmän porotalouden vaatimuksiin mukautettuja toimenpiteitä, jotka tähtäävät metsien eri-ikäisrakenteeseen, vanhojen metsien säästämiseen, hakkuutähteiden korjuuseen poroille tärkeiltä, jäkäläisimmiltä laitumilta, mahdollisimman kevyeen maanpinnan käsittelyyn ja luontaiseen uudistamiseen.
