Fragmentteja hartaudellisesta menneisyydestä. Puiset polykromiveistokset 1300-luvulla Turun hiippakunnassa
Lectio praecursoria
Avainsanat:
taidehistoria, veistokset, hartauselämäAbstrakti
Tämä teksti pohjautuu lectio praecursoriaan, jonka esitin väitöstilaisuudessani Esinefragmentteja hartaudellisesta menneisyydestä. Puiset polykromiveistokset 1300-luvulla Turun hiippakunnassa. Väitöstutkimus paikkaa erityisesti Manner-Suomen alueen kirkkojen vanhimpia sakraaliveistoksia koskevaa tietämyksellistä aukkoa. Tutkimus kysyy, millaisia veistoksia tutkittavalta aikakaudelta on säilynyt ja miten tekniset ja luonnontieteelliset menetelmät hyödyttävät veistosten alkuperään, valmistamiseen ja hartaudelliseen käyttöön liittyvää tutkimusta. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi, miten ja miksi nämä veistokset ovat fragmentoituneet ja muuttuneet, ja miten tämä vaikuttaa veistosten tulkintaan. Monitieteisessä yhteistyössä toteutetussa tutkimuksessa sovelletaan perinteisten taidehistoriallisten menetelmien, kuten vertailevan tyylianalyysin ja kuva-aiheiden ikonografisen tulkinnan ohella esimerkiksi puuaineen mikroskooppitutkimusta, väripigmenttien alkuaineanalyysiä, tietokonetomografiaa ja AMS-radiohiiliajoittamista. Tutkimuksen tuloksena monet veistosten alkuperään, ajoituksiin ja hartaudellisiin merkityksiin liittyvät käsitykset tarkentuvat ja muuttuivat.
