Fragmentteja hartaudellisesta menneisyydestä. Puiset polykromiveistokset 1300-luvulla Turun hiippakunnassa

Lectio praecursoria

Kirjoittajat

Avainsanat:

taidehistoria, veistokset, hartauselämä

Abstrakti

Tämä teksti pohjautuu lectio praecursoriaan, jonka esitin väitöstilaisuudessani Esinefragmentteja hartaudellisesta menneisyydestä. Puiset polykromiveistokset 1300-luvulla Turun hiippakunnassa. Väitöstutkimus paikkaa erityisesti Manner-Suomen alueen kirkkojen vanhimpia sakraaliveistoksia koskevaa tietämyksellistä aukkoa. Tutkimus kysyy, millaisia veistoksia tutkittavalta aikakaudelta on säilynyt ja miten tekniset ja luonnontieteelliset menetelmät hyödyttävät veistosten alkuperään, valmistamiseen ja hartaudelliseen käyttöön liittyvää tutkimusta. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi, miten ja miksi nämä veistokset ovat fragmentoituneet ja muuttuneet, ja miten tämä vaikuttaa veistosten tulkintaan. Monitieteisessä yhteistyössä toteutetussa tutkimuksessa sovelletaan perinteisten taidehistoriallisten menetelmien, kuten vertailevan tyylianalyysin ja kuva-aiheiden ikonografisen tulkinnan ohella esimerkiksi puuaineen mikroskooppitutkimusta, väripigmenttien alkuaineanalyysiä, tietokonetomografiaa ja AMS-radiohiiliajoittamista. Tutkimuksen tuloksena monet veistosten alkuperään, ajoituksiin ja hartaudellisiin merkityksiin liittyvät käsitykset tarkentuvat ja muuttuivat.

Osasto
Muut

Julkaistu

2024-02-21

Viittaaminen

Vuola, K. (2024). Fragmentteja hartaudellisesta menneisyydestä. Puiset polykromiveistokset 1300-luvulla Turun hiippakunnassa : Lectio praecursoria. Mirator, 23(2), 86–92. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/mirator/article/view/143506