Olaus Magnus ja mereen liitetyt ihmeet keskiajan ja uuden ajan alun ruotsalaisessa kirjallisessa perinteessä

Authors

• Toni Simanainen Helsingin yliopisto https://orcid.org/0009-0001-4104-876X
• Marko Lamberg Abo Akademi https://orcid.org/0000-0002-6466-3634

DOI: https://doi.org/10.54334/mirator.v24i1.130582

Keywords:

meri, maailmankuva, keskiaika, varhaismoderni, Olaus Magnus, kartografian historia

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan mielikuvia, joita Ruotsin valtakunnassa liitettiin mereen keskiajalla ja uuden ajan alun alkaessa. Artikkelissa peilataan keskiaikaisten käsitysten heijastumista ruotsalaisen oppineen ja kirkonmiehen Olaus Magnuksen (1490–1557) teoksissaan esittämiin tietoihin. Tarkastelu painottuu asioihin, joita keskiajan ja uuden ajan alun ihmiset pitivät ihmeinä, latinaksi miracula tai mirabilia.

Olaus Magnuksen pohjoisen meren ja magian ihmettelyn kuvauksen takana on laajempi skandinaavinen ja pohjolaan liittyvä perinne, jota Olaus Magnus täydentää aikalaiskertomuksilla sekä antiikin ja keskiajan lähteillä. Keskiajan ruotsalaisen kirjallisen perinteen ja Olaus Magnuksen meren kuvaukset käsittelevät merta useista eri näkökulmista. Olaus Magnuksen meren ihmettelyn kuvauksissa on sekä yhtäläisyyksiä että eroja suhteessa ympäröivään kulttuuriperinteeseen. Olaus Magnuksen tuotannosta on nähtävissä, että hänelle oli välittynyt monia tietoja keskiajan ruotsalaisesta ja muustakin skandinaavisesta perinteestä. Kuitenkin hänen teoksessaan ja kartassaan on myös eroavaisuuksia, kokonaan uusia tietoja sekä omalaatuisia näkökulmia ja tulkintoja vanhemmasta perinteestä.