Kuvasarjakertomusten mielentilasanojen ja sosiopragmaattisen ymmärtämisen välinen yhteys 4-8-vuotiailla lapsilla
Avainsanat:
kerronta, kielenkehitys, mielentilasanat, sosiopragmaattinen ymmärtäminenAbstrakti
Kertomuksille on tyypillistä, että niissä käsitellään ajatuksia ja tunteita. Tätä ilmentämään tarvitaan mielentilasanoja, jotka ilmaisevat puhujan kognitiivisia tai emotionaalisia tiloja. Kertomuksiin liittyy läheisesti myös kyky tulkita ja tuottaa kommunikaatiotilanteessa ilmenevää kontekstuaalista tietoa. Kertomuksissa tuotettujen mielentilasanojen yhteyttä sosiaaliseen kommunikaatioon liittyvään tilannesidonnaiseen ymmärtämiseen (sosiopragmaattiseen ymmärtäminen) ei ole juurikaan tutkittu, vaikka kerronta kuuluu pragmatiikan piiriin. Tämä tutkimus selvittää, onko mielentilailmausten ja sosiopragmaattisen ymmärtämisen välillä yhteyttä 4–8-vuotiailla lapsilla.
Tutkimukseen osallistui 170 4;1–8;10-vuotiasta lasta (86 tyttöä ja 84 poikaa), joiden Kissatarina-testin avulla tuotetuista kuvasarjakertomuksista analysoitiin emotionaaliset (esim. iloinen) ja kognitiiviset (esim. miettiä) mielentilasanat. Sosiopragmaattista ymmärtämistä arvioitiin Pragma-testin avulla. Mielentilasanojen käyttöä selitettiin regressiomallien avulla, joissa selittävinä muuttujina olivat ikä, sukupuoli ja pragmaattinen ymmärtäminen. Tulosten mukaan mielentilasanojen käyttö kasvaa iän myötä ja tytöt käyttävät todennäköisemmin kognitiivisia mielentilasanoja kuin pojat. Sosiopragmaattisella ymmärtämisellä ja mielentilasanojen käytöllä on yhteys, mutta se näyttäisi rajoittuvan ainoastaan emootiosanojen käyttöön. Kerrontakontekstissa tuotettujen emootiosanojen käyttö ja sosiopragmaattinen ymmärtäminen voivat mahdollisesti tukea toinen toistaan.
