Oppilaiden kaikupuheen tehtävät kielellisesti epäsymmetrisissä luokkahuonekeskusteluissa

  • Tanja Vehkakoski Jyväskylän yliopisto
  • Anja Rantala Jyväskylän yliopisto

Abstrakti

Keskustelukumppanin puheen toistaminen tarjoaa henkilölle, jolla on käytössään rajalliset kielelliset resurssit, mahdollisuuden osallistua aktiivisesti keskusteluun. Tällaiseen toistamiseen on suhtauduttu aikaisemmissa tutkimuksissa kahtalaisesti: sitä on pidetty joko ei-toivottuna ja poisopittavana ekolalisena puheena tai sen on uskottu palvelevan kielitaidoltaan heikomman keskustelijan vuorovaikutuksellisia tavoitteita. Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä oppilaiden kaiuttavalla puheella tehdään ja miten opettajat vastaavat siihen luokkahuonekeskusteluissa. Tutkimusaineisto koostuu videotallennetuista oppitunneista autismiopetusryhmässä (N = 11) ja yksilöllisen opetuksen pienryhmässä (N = 9). Aineistossa oppilaat käyttivät kaikupuhetta responsseina joko opettajan uutta tietoa esitteleviin lausumiin, ohjaileviin lausumiin tai kysymyksiin. Vuorovaikutustilanteiden keskustelunanalyyttinen mikroanalyysi osoitti kaiuttamisen palvelevan orientoitumisena opettajan vuoroon, korjausaloitteena, itseä ohjaavana lausumana sekä sanojen opettelun keinona. Opettajien responssit oppilaiden kaikupuheeseen olivat pääasiallisesti lyhyitä ja sen nopeasti ohittavia. Opettajien taito tunnistaa kaikupuheen kommunikatiivisia tehtäviä on tärkeää, jotta lapsen toimijuus ja hänelle merkitykselliset asiat saisivat tilaa keskustelussa.

Osasto
Artikkelit
Julkaistu
kesä 1, 2017
Viittaaminen
VEHKAKOSKI, Tanja; RANTALA, Anja. Oppilaiden kaikupuheen tehtävät kielellisesti epäsymmetrisissä luokkahuonekeskusteluissa. Puhe ja kieli, [S.l.], n. 2, p. 77-99, kesä. 2017. ISSN 1458-3410. Saatavilla: <https://journal.fi/pk/article/view/64344>. Lainattu: 18 marras. 2017. doi: https://doi.org/10.23997/pk.64344.