Förhållandet mellan uppfattningar, perception och produktion i svenskan i Helsingfors
Avainsanat:
Helsingin ruotsi, kansandialektologia, kielen vaihtelu, konsonantin keston pidentäminen, sananloppuisen r:n kato, vokaalin keston pidentäminenAbstrakti
Tässä artikkelissa tarkastelen ruotsinkielisten helsinkiläisten käsityksiä ja havaintoja kahdesta kielenpiirteestä sekä näiden käsitysten ja havaintojen suhdetta siihen, miten samat yksilöt käyttävät kyseisiä kielenpiirteitä. Tarkasteltavat piirteet ovat
soinnittoman konsonantin keston pidentäminen äänneympäristössä, jossa sitä edeltää pitkä vokaali (esim. [ba:k:a], ’leipoa’), ja vokaalin keston pidentäminen sananloppuisen r:n kadon yhteydessä (esim. [ta:la:], ’puhun’). Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kansandialektologisten haastattelujen soveltavuutta, kun halutaan saada kuva siitä, miten tiettyjä kielenpiirteitä todellisuudessa käytetään. Tarkoitus on myös tutkia kielenpiirteidenvariaatiota haastattelutilanteessa ja selvittää käsitysten, havaintojen ja käytön välistä suhdetta. Tutkimusaineistona ovat 40 ruotsinkielisen helsinkiläisen haastattelut ja kuuntelutestit.
Tutkimus osoittaa, että haastattelussa tai kuuntelutestissä kielenpiirteitä mainitsevien informanttien käsityksillä ja havainnoilla on yksilötasolla yhteys siihen, miten he käyttävät tutkittuja kielenpiirteitä haastattelutilanteessa. Toisaalta noin puolet haastateltavista ei mainitse tutkimuksen kohteena olevia kielenpiirteitä lainkaan. Haastattelussa osa heistä kuitenkin käytti näitä piirteitä itse. Tämä osoittaa, ettei kielenpiirteiden käyttö ole riippuvaista siitä, onko informanteilla niistä mentaalisia representaatioita vai ei.
Kaiken kaikkiaan tutkimus korostaa erilaisten metodien yhdistämistä, variaation tutkimista erilaisista näkökulmista ja näiden näkökulmien suhteuttamista toisiinsa. Näin voidaan saada syvällisempi käsitys kielen vaihtelun dynamiikasta.
