VUOROVAIKUTUKSESTA PUHEESEEN – PUHEESTA VUOROVAIKUTUKSEEN: SANALLISET JA EISANALLISET AINEKSET KEHITTYVÄSSÄ JA POIKKEAVASSA VUOROVAIKUTUKSESSA
Abstrakti
Artikkeli tarkastelee vuorovaikutuksen aineksia ja funktiota kehityksellisestä ja tyypillisen
käytön näkökulmasta sekä poikkeavan kehityksen näkökulmasta. Vuorovaikutuksen
ainekset muodostuvat havaittavasta ihmiskehon käytöstä, muun muassa
puheesta, eleistä, ilmeistä ja katseesta. Tutkimus tukee vahvasti sitä näkemystä, että
yksilönkehityksessä vuorovaikutuksen ainesten aihiot alkavat kehittyä rinnakkain heti
syntymästä lähtien. Kehitys etenee tietyssä järjestyksessä ja vaiheittain. Vuorovaikutuksen
ainesten käytön oppiminen ja vuorovaikutuksessa oleminen ovat keskeisimpiä
ihmisyhteisöön sosiaalistumisen ehtoja. Esimerkiksi suomalaisen keskustelunanalyyttisen
tutkimuksen avulla on voitu osoittaa, että eri ainekset säilyttävät asemansa
myös aikuisten välisessä arkikeskustelussa. Metodisesti on tärkeää ymmärtää, että
vuorovaikutuksen ainekset ovat näkyviä ja kuuluvia merkkejä, joiden vuorovaikutuksellinen
merkitys analysoidaan keskustelukumppanin reaktioiden kautta, ei siis
kontekstin ulkopuolisena tutkijan tulkintana.
Avainsanat: logopedia, vuorovaikutus, poikkeava vuorovaikutus, vuorovaikutuksen
ainekset, puhe, katse, eleet, ilmeet
