PUHEKIELEN MORFOLOGISTEN JA SEMANTTISTEN INNOVAATIOIDEN TUTKIMUSNÄKYMIÄ – ESIMERKKINÄ SUOMEN TEKEEN- JA TEKEESTYYPPISET VERBIMUODOT
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan kahden suomen murteissa ja nykypuhekielessä tavattavan
ei-finiittisen verbimuodon levikkiä ja semantiikkaa. Perinteisesti ”3. infinitiivin
illatiivin tunnuksettomaksi muodoksi” katsotun tekeen-tyyppisen muodon käyttö
on levinnyt 3. infinitiivin inessiivin alalle, ja myös jälkimmäiselle muodolle on
todettu kehittyneen lyhentynyt variantti (esim. tekees pro tekemässä). Tutkimuksen
lähtökohtana ovat Internetissä tavattavasta puhekielenomaisesti kirjoitetusta kielestä
tehdyt havainnot ja näiden havaintojen pohjalta laaditun, kaikkiaan 386 informantilla
teetetyn kyselytestin tuottamat vastaukset. Tutkimusaineiston perusteella tekeenja
tekees-tyyppiset verbimuodot esiintyvät alueellisessa täydennysjakaumassa, ja
erityisesti tekeen-muotojen voi katsoa kehittyneen ns. absentiivisuuden (esim. de
Groot, 2000) ilmaisukeinoksi. Artikkelissa esitellyn tutkimuksen ja sen tulosten
yleisempänä tarkoituksena on tarjota uusia näköaloja suomalaiseen murteiden ja
uudemman puhekielen tutkimukseen: puhuttua kieltä voi tutkia myös kirjallisin
kyselytestein, nykykielenkin variaatiota on mahdollista kuvata kartografisesti, ja
vanhojen kansanmurteiden tasoittumisesta huolimatta kieleen näyttää myös syntyvän
yhä jopa aivan uusia isoglosseja sekä uusia merkitysopillisia kategorioita.
Avainsanat: absentiivi, infinitiivit, kyselytutkimukset, murteet, puhekieli
Keywords: absentive, dialects, infinitives, questionnaire-based studies, spoken language
