KARTESIOLAISEN KIELITEORIAN PALUU KOGNITIOTIETEESEEN
Abstract
Descartesin mukaan ihmisille tyypillinen generatiivinen, hierarkkisiin representaatioihin
nojaava luovuus on peräisin yhdestä lähteestä, olipa kyse luovuudesta kielen, ajattelun,
matematiikan, musiikin tai visuaalisen taiteen piirissä. Tämä lähde oli jakamaton,
immateriaalinen sielu. Kognitiotieteessä luovuus on perinteisesti nähty modulaarisena
ilmiönä, jolloin esimerkiksi kielen lauseiden rakenne poikkeaa täysin matemaattisten
olioiden rakenteesta. Kukin luova järjestelmä nojaa omaan, alakohtaiseen mutta
generatiiviseen representaatiojärjestelmäänsä. Aivan viime aikoina Descartesin
yhden luovuuden hypoteesi on alkanut saada yhä enemmän kannatusta myös
kognitiotieteessä, lingvistiikassa ja aivotutkimuksessa. Käyn artikkelissani läpi tähän
kehitykseen johtaneita empiirisiä ja teoreettisia syitä, sekä tarkastelen karteesiolaisen
luovuusteorian merkitystä erityisesti kielitieteen kannalta.
Avainsanat: luovuus, generatiivisuus, rekursio, hierarkkiset representaatiot,
minimalismi
Keywords: creativity, generativity, recursion, hierarchical representations, minimalism
