Viittomakielet hybridisysteemeinä - hämärärajaisuus ja epäkonventionaalisuus osana viittomakielten rakennetta

  • Tommi Jantunen Jyväskylän yliopisto, kieli- ja viestintätieteiden laitos

Abstrakti

Tässä artikkelissa tarkastellaan hämärärajaisuutta ja epäkonventionaalisuutta osana joitakin kaikista viittomakielistä löydettyjä yksiköitä ja rakenteita ja niiden käyttöä. Täsmällisemmin artikkelin fokuksessa ovat tietyt muodoltaan ja merkitykseltään tilanteisesti muuntuvat viittomat (erityisesti niin kutsutut osittain leksikaaliset viittomat) sekä eräänlainen vaihteleva-asteinen näytteleminen (niin kutsuttu konstruoitu toiminta), jota viittojat käyttävät tuottamiensa syntaktisten rakenteiden osana ja niiden sijaan. Käytännössä artikkeli esittelee näkemyksen, jonka mukaan molemmissa tarkastelun kohteena olevissa ilmiöissä on kyse samasta asiasta eli kielen diskreettien ja konventionaalisten ominaisuuksien sekoittumisesta hybridiluonteisesti kieleen
kuuluvien hämärärajaisten ja epäkonventionaalisten ominaisuuksien kanssa. Artikkeli pohtii lyhyesti myös puhuttujen kielten luonnetta hybridisysteemeinä.

Avainsanat: ele, epäkonventionaalisuus, hämärärajaisuus, kielisysteemi, suomalainen viittomakieli, viittomakielet
Osasto
Artikkelit
Julkaistu
joulu 20, 2018
Viittaaminen
Jantunen, T. (2018). Viittomakielet hybridisysteemeinä - hämärärajaisuus ja epäkonventionaalisuus osana viittomakielten rakennetta. Puhe Ja Kieli, 38(3), 109-126. https://doi.org/10.23997/pk.77382