VIITTOMlEN HISTORIALLINEN MUUTOS JA DEIKONISAATIO SUOMALAISESSA VIITTOMAKIELESSÄ
Abstrakti
Suomen Kuurojen Liitto julkaisi 191O-Iuvulla ensimmäisen suomalaista
viittomakieltä kuvaavan sanakirjan. Tämän kolmena vihkosena ilmestyneen kirjan
nimi oli De dövstummas åtbördspråk i Finland - Kuuromykkäin viittomakieli
Suomessa ja sen oli laatinut kuuro opettaja David Fredrik Hirn (1910,1911,
1916). Sanakirja sisältää noin 450 lekseemiä, jotka on esitetty 344:ssä
laadukkaassa viittomavalokuvassa. Hirnin sanakirja mahdollistaa suomalaisen
viittomakielen viittomissa tapahtuneiden historiallisten muutosten tutkimisen,
mikä on tämän artikkelin aihe. Artikkelissa käsitellään Frishbergin (1975)
amerikkalaisesta viittomakielestä (ASL) tekemän tutkimuksen viitekehyksessä
suomalaisen viittomakielen viittomissa tapahtuneita luonnollisia fonologisia
muutoksia ja niiden suhdetta Frishbergin ASL:lle muotoilemaan deikonisaatioargumenttiin.
Artikkelissa osoitetaan, että vaikka suomalaisessa viittomakielessä
on tapahtunut samankaltaisia muutoksia kuin ASL:ssä, ei muutosten suunta aina
ole ollut ikonisesta arbitraariseen, vaan joskus jopa päinvastoin.
Avainsanat: suomalainen viittomakieli, viittoma, ikonisuus, arbitraarisuus,
luonnollinen fonologinen muutos, kielen muutos
The Finnish Association of the Deaf published the hrst Finnish Sign Language (FinSL)
dictionary, The Deafmutes Sign Language in Finland, in the early 20th century. The dictionary
appeared in three booklets and it was compiled by a deaf teacher, David Fredrik Hirn (1910,
1911, 1916). The dictionary contains ca. 450 lexemes which are depicted in 344 high quality
photographs. Hirn's dictionary enables the study of historical changes in FinSL signs, which is
the theme of this article. Following the study of Frishberg (1975) the article deals with the
natural phonological changes that have occured in FinSL signs, focusing especially to Frishberg's
argument according to which ASL (American Sign Language) signs have lost their original
iconic properties and become more arbitrary in form. It is shown in the article that similar
changes that have occured in ASL have taken place in FinSL, too. However, it is argued that the
direction of change has not always been from iconic to arbitrary - sometimes the change has
gone even from arbitrary to iconic.
Keywords: Finnish Sign Language, sign, iconicity, arbitrariness, natural phonologica1 change,
language change
