Luottamuksen kääntöpuoli: Poliittisen epäluottamuksen typologia ja teoreettinen viitekehys

Paul-Erik Korvela; Isak Vento

doi:10.37452/politiikka.97361

Författare

Paul-Erik Korvela Helsingin yliopisto
Isak Vento Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.37452/politiikka.97361

Nyckelord:

poliittinen luottamus, poliittinen epäluottamus, kriittinen kansalainen

Abstract

Tässä artikkelissa analysoidaan poliittisen epäluottamuksen käsitettä ja tutkitaan sen ilmenemismuotojen demokratiavaikutuksia. Poliittista epäluottamusta ei ole tutkittu yhtä paljon kuin poliittista luottamusta, vaikka politiikan teoria on jo vuosisatoja painottanut epäluottamuksen merkitystä demokratiassa. Tutkimuksen perusteella tiedetään, että poliittisen luottamuksen merkitys vaihtelee sen mukaan, kohdistuuko se ideaan, järjestelmään vai toimijaan. Luottamuksen vastinparina tai vastavoimana pidettyä epäluottamusta on kuitenkin tarkasteltu vain jäsentelemättömästi luottamuksen privaationa, vaikka sen typologisointi voisi tuoda uusia ulottuvuuksia demokratian ymmärtämiseen. Artikkelissa luodaan katsaus poliittisen epäluottamuksen teoriahistoriaan ja määritellään epäluottamus ja sen rinnakkaiskäsitteet. Systematisoimme myös poliittisen epäluottamuksen kansalaisen näkökulmasta. Tuloksena on neljä ideaalityyppiä epäluuloisesta kansalaisesta, joita voidaan pitää teoreettisena viitekehyksenä poliittisen epäluottamuksen demokratiavaikutusten tarkasteluun ja jotka luovat suuntaviivat sen tutkimukselle. Artikkelissa ehdotetaan, kuinka poliittista epäluottamusta tulisi tutkia empiirisesti ja pohditaan käytännön mahdollisuuksia vahvistaa sekä vakiintuneita että nuoria demokratioita. Päätelmä on, että poliittisessa epäluottamuksessa on selkeä hyödyntämätön potentiaali liberaalidemokratialle, jonka valjastamisessa käsitteellinen työ on ensimmäinen vaihe.