Käräjätuomareiden ja syyttäjien käsitykset kuuntelemisesta

Kirjoittajat

• Sanna Ala-Kortesmaa
• Tuula-Riitta Välikoski

DOI: https://doi.org/10.33352/prlg.95801

Avainsanat:

kuunteleminen, oikeussaliviestintä, kuuntelemisen käsitykset

Abstrakti

Tutkimus selvittää suomalaisten käräjätuomareiden ja syyttäjien kuuntelemisen käsitteelle antamia merkityssisältöjä. Kuuntelemisen käsite on monitulkintainen, mutta yleisesti sen voidaan katsoa merkitsevän kognitiivista informaation organisointia ja sanoman kriittistä arviointia. Samalla sen voidaan nähdä olevan välinesuhteiden rakentamisessa ja ylläpitämisessä sekä oppimisessa ja informaation yhdistelemisessä. (Imhof 2003.) Kuuntelemisen käsitteelle annetut merkityssisällöt myös ennustavat kuuntelemiskäyttäytymistä (Fitch-Hauser 1990; Imhof & Janusik 2006, 81).
Oikeudellinen viestintäympäristä on kuuntelemisen kannalta haasteellinen tutkimuskohde sen toiminnan muodollisuuden, hierarkkisten rakenteiden ja osapuolten asymmetristen viestintäsuhteiden vuoksi (Välikoski 200413). Käräjätuomareiden ja syyttäjien kuuntelemisen käsitteelle antamia merkityssisältöjä päästiin tutkimuksessa tarkastelemaan Imhofin ja Janusikin (2006) kuuntelemisen mittarin (Listening Concepts Inventory) avulla. Vastaajat arvioivat kuunnella-verbin läheisyyttä Likert-asteikolla 48 verbiin. Tutkimukseen osallistui 96 syyttäjää ja 24 käräjätuomaria.
Tutkimuksessa vastaajat antoivat kuuntelemisen käsitteelle merkityssisältöjä, jotka liittyivät informaation organisointiin kriittisesti sekä informaation omaksumiseen ja integrointiin mutta eivät suhteiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Tulos vahvistui koko aineistossa taustamuuttujista riippumatta ja poikkesi selvästi aiemmista tuloksista.