Eesti maakonniti ja Suomen maakunnittain

viron ja suomen kääpiösijat rinnakkain

Autor/innen

• Jussi Ylikoski Oulun yliopisto & Sámi allaskuvla

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.90751

Schlagworte:

adverbit, sijat, suomi, viro

Abstract

Eesti maakonniti ja Suomen maakunnittain: viron ja suomen kääpiösijat rinnakkain

Artikkelissa tarkastellaan viron ja suomen, ”uusimpien” sijojen tai sijoja muistuttavien muodosteiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Huomion keskipisteenä ovat viron ja suomen niin sanotut distributiivit sekä suomen niin sanottu temporaali: Viron -ti-aineksisia muodosteita kuten maakonniti, periooditi, suviti ja laupäeviti vastaavat suomessa yhtäältä -ttAin-aineksiset distributiiviset muodosteet maakunnittain ja jaksoittain, toisaalta temporaaliset kesäisin ja lauantaisin. Näitä kaikkia on molempien kielten kielioppiperinteissä yksimielisesti pidetty denominaalisina adverbeina, mutta kyllin suurten tekstikorpusten tarkastelu on nyttemmin osoittanut, että niillä on myös monia morfosyntaktisia ominaisuuksia, joiden nojalla niitä voidaan pitää selvästi substantiivimaisempina ja sijamaisempina kuin muita adverbeja.

Tutkimus on jatkoa Ylikosken (2019) viron distributiivin kuvauksille ja sitä muistuttavien suomen distributiivin ja temporaalin kuvaukselle (Ylikoski, tulossa). Suuret tekstikorpukset paljastavat, että nämä muodosteet eivät ole yksiselitteisesti denominaalisia adverbeja: Erityisesti distributiiveiksi kutsumani -ti- ja -ttAin-muodosteet ovat erittäin produktiivisia. Elementit -ti ja -ttAin muistuttavat suuresti sijasuffikseja varsinkin silloin, kun distributiiveilla on substantiiville ominaisia määritteitä, kuten relatiivilauseita sekä genetiivi- ja adjektiiviattribuutteja:

Kobarpeavalud esinevad periooditi, mis võivad kesta 4-8 nädalat.
Sarjoittaista päänsärkyä esiintyy jaksoittain, jotka voivat kestää 4–8 viikkoa.

Kategooriad on mallidel riigiti ja ka Eesti maakonniti erinevad.
Mallien kategoriat vaihtelevat valtioittain ja myös Viron maakunnittain.

Eri riigiti on professori nimetusel erinev tähendus, kuid meie riigis/ülikoolis kasutusel olevast süsteemist võiks ikkagi ülevaade olla.
Professorin nimikkeellä on eri maittain erilaisia merkityksiä, mutta meidän maassamme/yliopistossamme käytettävästä järjestelmästä saisi silti olla yleiskäsitys.

Teise võimalusena võivad eksperdid üles näidata oma huvi allpool nimetatud valdkonniti.
Vaihtoehtoisesti asiantuntijat voivat ilmaista mielenkiintonsa alla mainituin aihepiireittäin.

Osa tällaisista ominaisuuksista on kuitenkin niin harvinaisia, että niiden löytämiseksi tarvitaan satojen miljoonien saneiden korpuksia. Tällöin voi olla syytä epäillä korpusten luotettavuutta; suuret aineistot voivat luonnollisesti sisältää monenlaisia rajatapauksia ja suoranaisia kielivirheitä.

Kieliopin ilmiöitä tutkitaan tavallisesti ensisijaisesti kielentutkijan oman kielitajun, intuition pohjalta. Seuraava metodologinen askel on tyypillisesti erilaisten autenttisten kielimateriaalien empiirinen tutkimus, ja vasta sen jälkeen on luontevaa siirtyä kielitieteen kolmanteen päämenetelmään, eksperimentalismiin. Tämä artikkeli edustaa tällaista korpustutkimusta seuraavaa ja sitä täydentävää kokeellista tutkimusta. Tarkastelemani viron ja suomen sukulaisilmiöt ovat paljastuneet korpusten perusteella niin samanlaisiksi, että lisätietojen saamiseksi on ollut mahdollista selvitellä näiden ilmiöiden hyväksyttävyyttä paralleelisin, lähes identtisin kyselytestein. Vaikka kyseessä ovat läheiset sukulaiskielet ja niiden osin samaa alkuperää olevat ilmaisut, tässä kuvattavien kyselytestien tavoitteena on ollut ennen kaikkea viron ja suomen synkroninen kuvaus ja tähän liittyvä kontrastiivinen tutkimus.

Jaksossa 2 luon lyhyen silmäyksen tutkimuksen taustaan eli viron ja suomen distributiivien sekä suomen temporaalin – niin sanottujen kääpiösijojen – olemukseen. Jaksossa 3 kuvaan virolaisilla ja suomalaisilla kielenopiskelijoilla teetättämäni kyselytestit ja niiden keskeiset tulokset: Suuri osa viron- ja suomenkielisistä informanteista hyväksyy huomattavan osan ilmaisuista, jotka vielä pari vuotta sitten olivat jääneet molempien kielten tutkimusperinteissä lähes täysin vaille huomiota. Merkittävää on se, että käsitykset kyselytesteissä arvioitaviksi annettujen lauseiden hyväksyttävyydestä korreloivat selvästi sen mukaan, kuinka frekventtejä tutkitut ominaisuudet ovat autenttisissa kielimateriaaleissa: molempien kielten puhujat hyväksyvät erityisen selvästi näitä kääpiösijoja määrittävät relatiivilauseet ja melko usein myös genetiiviattribuutit, mutta muiden määritteiden hyväksymisessä on selvempiä kielikohtaisia eroja. Kirjoituksen päättää jakson 4 kokoava pohdiskelu siitä, miten juuri tämän tutkimuksen menetelmät auttavat hahmottamaan, miten ja missä määrin tarkastellut ilmiöt kuuluvat viron ja suomen sijajärjestelmiin tai niiden reunoille.