Mitä komin väyläsijoilla ilmaistaan?

Authors

• Riku Erkkilä Ludwig-Maximilians-Universität München & Helsingin yliopisto
• Niko Partanen Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.115639

Keywords:

väyläsija, paikallissijat, kognitiivinen kielentutkimus, komi

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee komin kirjakielen väyläsijojen semantiikkaa. Komi on hyvin poikkeuksellinen maailman kielten joukossa, sillä sen paikallissijasysteemissä esiintyy tyypillisen yhden väyläsijan sijaan kaksi sijaa, jotka ilmaisevat liikkeen reittiä: prolatiivi ja transitiivi. Osassa aiemmasta tutkimuksesta on myös analysoitu, että prolatiivi ja transitiivi olisivat yhden sijan allomorfeja, mutta tälle tulkinnalle ei ole kunnon perustaa, sillä näillä sijapäätteillä on toisistaan poikkeava semantiikka.

Tutkimuksemme teoriataustana toimii kognitiivinen kielentutkimus. Selvitämme, mitä eri merkityksiä komin väyläsijoilla ilmaistaan keskittyen siihen, minkälainen muuttujan ja kiintopisteen suhde on. Merkitysten erottelun perusteena on se, että sijalla ilmaistu muuttujan ja kiintopisteen konfiguraatio (tilanteen käsitteistyksen perspektiivi, voimadynaamiset suhteet tai pragmaattiset tulkinnat) eroaa muissa merkityksissä esiintyvistä konfiguraatioista. Tällä metodilla komin väyläsijoille saadaan analysoitua neljä yhteistä merkitystä, minkä lisäksi prolatiivilla esiintyy yksi merkitys, jota ei esiinny transitiivilla. Yhteiset merkitykset ovat:

1. väylä-merkitys, joka ilmaisee muuttujan suoraviivaisen toiminnan reittiä kiintopistettä pitkin
2. aukko-merkitys, joka ilmaisee muuttujan toiminnan reittiä kiintopisteenä toimivan säiliön seinämän läpi
3. alue-merkitys, joka ilmaisee ne rajat, joiden sisällä muuttujan ei-suoraviivainen toiminta tapahtuu
4. sijainti-merkitys, joka ilmaisee kiintopisteen, johon nähden muuttuja paikallistetaan.

Vain prolatiivilla esiintyy lisäksi adheesion merkitys, joka ilmaisee sen kohdan kiintopisteessä, johon muuttuja tarttuu. Osassa merkityksiä esiintyy lisäksi useampia kontekstuaalisia variantteja, joissa muuttujan ja kiintopisteen konfiguraatio on sama mutta siinä esiintyy jonkinlaista semanttista variaatiota. Kaikki löytämämme merkitykset on esitetty aiemmassakin tutkimuksessa, mutta tutkimuksemme on ensimmäinen, jossa esitetään tiettyyn teoriaan pohjautuvat kriteerit eri merkitysten erottamiseksi toisistaan.

Merkitysten erottelun lisäksi vertaamme väyläsijojen semanttisia rakenteita toisiinsa. Kuvaamme kummankin väyläsijan säteittäiskategoriana, jossa kuvataan keskeinen merkitys ja sen laajentumina muita merkityksiä. Keskeisen merkityksen määrittelemme seuraavilla kriteereillä: a) siinä esiintyvä muuttujan ja kiintopisteen suhde esiintyy myös useimmissa muissa merkityksissä, b) sen ilmaisema suhde erottuu muilla saman tason elementeillä (tässä tapauksessa muilla komin paikallissijoilla) ilmaistavista suhteista, ja c) siitä voi johtaa useimmat muut sijan merkitykset. Näitä kriteerejä soveltamalla havaitsemme, että molempien väyläsijojen keskeinen merkitys on väylä. Väyläsijat ovat semanttiselta rakenteeltaan siis melko samanlaisia, mutta joitakin eroja kuitenkin löytyy, suurimpana adheesion merkitys, joka esiintyy ainoastaan prolatiivilla. Analyysimme perusteella komin väyläsijojen käyttöön vaikuttaa kuitenkin myös voimadynamiikka, erityisesti kiintopisteen muuttujan toiminnalle asettama kontrolli. Tämä näkyy siinä, että prolatiivia käytetään useammin, kun kiintopiste kontrolloi muuttujan toimintaa, ja transitiivia taas, kun kontrolli on vähäisempää. Erot väyläsijojen semanttisessa rakenteessa sekä voimadynamiikan vaikutus niiden käyttöön osoittavat selvästi, että prolatiivi ja transitiivi on analysoitava omiksi sijoikseen.