Referointi rajatyönä

Virheellisten terveysväitteiden kumoaminen tietokirjallisuudessa

Authors

• Elina Vitikka

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.128161

Keywords:

tietokirjallisuus, referointi, rajatyö, popularisointi

Abstract

Julkinen keskustelu terveydestä on kiivasta ja täynnä monenlaisia, ristiriitaisiakin väitteitä. Tutkijoilta kaivataan kannanottoja siihen, mikä tieto pitää paikkansa ja mikä ei. Keskeinen keino osallistua keskusteluun on muiden osallistujien lausumien referoiminen ja evaluoiminen sekä oman kannan esittäminen. Yksi keskusteluun osallistumisen kanava puolestaan on tietokirja.

Tämä artikkeli tarkastelee kolmea tutkijan kirjoittamaa tietokirjaa, joiden eksplikoitu tavoite on korjata virheellisiä terveysväitteitä ja opastaa lukijaa tunnistamaan epäluotettava tieto. Tutkimuskysymykset ovat, minkälaisin keinoin teoksissa referoidaan terveysväitteitä, minkälaisin kielellisin ja retorisin keinoin väitteitä evaluoidaan ja kumotaan ja miten tämä kytkeytyy laajempiin popularisointikäytänteisiin. Terveysväitteiden referointia ja kumoamista tarkastellaan rajatyön käsitteen kautta: miten raja tieteellistä tietoa edustavan äänen ja muiden äänien välille vedetään.

Tutkimus on tietokirjallisuuden ja kirjoitetun vuorovaikutuksen tutkimusta. Teoreettisena lähtökohtana on kielen luontainen dialogisuus ja moniäänisyys, joka referoinnilla tehdään näkyväksi. Referoinnin keinojen luokittelussa ja niiden retoristen tehtävien analyysissa nojataan tekstianalyysiin ja aiempaan referointitutkimukseen (esim. Leech–Short 2007 [1981]).

Analyysiluvussa havainnollistetaan aineistoesimerkein kolmea referointikäytännettä: Ensinnäkin referoinnin avulla esitetään yleistyksiä tyypillisistä terveysväitteistä epäsuoran esityksen ja tiivistyksen keinoin. Toiseksi näitä yleistyksiä havainnollistetaan suoralla esityksellä, joka tuo esiin terveysväitteen proposition lisäksi myös väitteen kielelliset piirteet ja argumentointikeinot. Kolmas käytänne on tietynlaisen virheellistä tietoa levittävän ihmistyypin kielellinen tyylittely ja stereotypisointi suoran, vapaan suoran ja vapaan epäsuoran esityksen keinoin.

Kirjoittajan tieteellistä tietoa edustava ääni erotetaan referoiduista äänistä muun muassa typografisin keinoin. Lisäksi teoksissa nimetään erilaisia virheellisten terveysväitteiden esittäjien kategorioita, joihin kirjoittaja ottaa etäisyyttä. Referoituihin ääniin voi kohdistua myös ivallista – usein ironiaan verhottua – arvottamista, mikä jättää kyseenalaiseksi sen, onko referoinnilla tarkoitus ennemmin vahvistaa yhteyden tunnetta samanmielisen lukijan kanssa kuin luoda keskustelua tutkittua tietoa edustavien äänien ja vastapuolen edustajien välille.

Presented discourse as boundary work: Refuting erroneous health claims in popular science books
Public debate on health is a heated matter and full of a wide range of contradictory claims. Researchers are expected to give statements on what information is true and what is not. A central resource contributing to the debate is referring to and evaluating the statements of other participants and presenting one’s own position. One way to do this is to write a popular science book.

This article examines three popular science books written by Finnish researchers with the explicit aim to correct erroneous health claims and guide readers to identify unreliable information. The research questions are: what kinds of discourse presentation categories are used to present health claims, what kinds of linguistic and rhetorical resources are used to evaluate and refute these claims, and how this relates to wider popularisation practices. Presenting and refuting health claims are examined through the concept of boundary work: how the voice representing scientific information is demarcated from other voices.

The research is a study of written interaction in popular science and non-fiction. The theoretical
starting point is the inherent dialogicity and polyphony of language, which is highlighted through presented discourse. The classification of presented discourse categories and the analysis of their rhetorical functions draw on textual analysis and previous research on presented discourse (e.g. Leech–Short 2007 [1981]).

The section on the analysis of this study describes three practices. First, presented discourse is used to make generalisations about typical health claims by means of indirect presentation and narrator’s presentation of communicated discourse or thought act. Secondly, these generalisations are illustrated by direct presentation, which highlights not only the proposition of the health claim, but also linguistic and argumentative features. The third practice concerns the linguistic stylisation and stereotyping of a particular type of person who spreads misinformation through direct, free direct and free indirect presentation.

The author’s voice, representing scientific knowledge, is demarcated from the presented voices, for example, by typographical means. The books also identify different categories of those who make false health claims, from which the authors distance themselves. Presented voices may also be subject to derisive valuation – often veiled in irony. This leaves one to question whether the purpose is to strengthen a sense of connection with like-minded readers rather than to create a conversation between the voices representing scientific knowledge and those representing the opposing side.