Köydenpunojan perilliset: kirjallisuuden ja elokuvan suhteista

Authors

• Kaisa Kurikka
• Jukka Sihvonen Mediatutkimus, Turun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.70047

Keywords:

adaptaatiotutkimus, Joni Skiftesvik, Jari Tervo, Matti Ijäs

Abstract

Tässä artikkelissa tarkastelemme kirjallisuusfilmatisoinnin eli adaptaation näkökulmasta kirjallisuuden ja elokuvan välistä suhdetta. Adaptaatiotutkimus on jo lähtökohtaisesti monitieteistä ja -taiteellista tutkimusta, ja tarkastelumme hyödyntää sekä kirjallisuuden- että elokuvantutkimusta. Aineistona on suppea kooste uudempaa suomalaista mieskirjallisuutta ja niistä tehtyjä elokuva-adaptaatioita eli mukaelmia. Keskeisinä kohdeteoksina ovat Joni Skiftesvikin vuonna 1983 ilmestyneen Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja -novellikokoelman kolme novellia, joista Matti Ijäs ohjasi kulttimaineen saaneen Katsastus-televisioelokuvan (1988), sekä Jari Tervon Tuulikaappimaa-romaani (1997), josta Matti Ijäs ohjasi samannimisen elokuvan vuonna 2003. Taustan tarkastelullemme muodostavat adaptaatiota käsittelevän tutkimuksen ja teorian laajemmat kaaret. Perinteinen adaptaatiotutkimus on rakentunut niin sanotulle uskollisuus-periaatteelle eli tutkimuksessa on keskitytty tarkastelemaan alkuteoksen ja mukaelman välistä suhdetta samankaltaisuuksiin nojaten. Toinen keskeinen perinteisen tutkimuksen periaate on ollut sisällön ja muodon erottaminen toisistaan, mikä on merkinnyt sangen usein keskittymistä tarinasisältöön. Artikkelissa hahmottelemme kuitenkin toisenlaista adaptaatioiden tarkastelutapaa; lähtökohtana on ajatus, että alkuteos ja siitä tehty mukaelma ovat väistämättä aina erilaisia, sillä ne rakentuvat erilaisista ilmaisukeinoista. Väitteemme on, että kuvata asia jonkun kertomana (kirjallisuus) on aina eri asia kuin kuvata asia jonkun näkemänä ja kuulemana (elokuva). Keskeinen kysymyksenasettelu koskee kertomistapojen luonnehdintoja sekä mahdollisuutta etsiä niille jokin yhteinen nimittäjä.

                      Aineistona olevat proosateokset rakentuvat minämuotoiselle kerronnalle ja teokset hyödyntävät niin sanottua sisäistä fokalisoijaa eli kerronta latautuu henkilökertojan kokemusten kautta. Ijäksen elokuvissa ei kuitenkaan käytetä ns. voice-overia eli ulkopuolista kertojaääntä, vaan elokuvat rakentuvat toisenlaiselle, persoonattomalle kerronnalle. Alkuteoksina olevien Skiftesvikin ja Tervon proosateoksia ja Ijäksen elokuvia yhdistää niiden yhteys Veijo Meren proosaan: niin Skiftesvik, Tervo kuin Ijäs ovat Meren ja tämän luoman Manillaköysi-romaanin perillisiä.

Asiasanat: adaptaatiotutkimus, Matti Ijäs, Jari Tervo, Joni Skiftesvik