Viisinkertainen Kalevala yksissä kansissa – viittausten kerrostuminen romaanissa Väinämöisen vyö

Authors

• Elli-Mari Johanna Ahola Tampereen yliopisto

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.99102

Keywords:

Kalevala-muunnelma, kerronnan kommunikaatiorakenne, tarinamaailma, adaptaatio, sekundaarimaailma

Abstract

Tarkastelen tässä artikkelissa, millaisin eri tavoin Kalevala-muunnelmaromaani Mikko Karpin Väinämöisen vyö (2007) viittaa kansalliseepos Kalevalaan (1849). Edelleen tarkastelen, kuinka romaanin viittaukset eepokseen kerrostuvat romaanin kerronnan ja tarinamaailman rakenteessa. Karpin romaani toisaalta versioi Kalevalaa hyödyntämällä sen henkilöhahmoja, maailman piirteitä ja juonikulkuja, toisaalta se jatkaa Kalevalan tarinaa. Osoitan, että romaanin viittaukset eepokseen kerrostuvat jopa viidelle erilaiselle rakenteelliselle tasolle kerronnassa ja tarinamaailmassa. Viittaukset ankkuroituvat analyysissani joko muunnelman omaan tai alkuperäiseen versioon Kalevalan maailmasta. Erittelen näitä tasoja, ja osoitan, että kerrostumisella on teoksen kommunikaatiotavoitteen kannalta oleellisia tehtäviä.

 

Tätä moninaista kerrostumisen tapaa Kalevala-muunnelmissa ei ole aiemmin tutkittu, eikä ilmiön erittelemiseksi ole kirjallisuustieteessä olemassa valmista teoreettista työkalua. Esittelen ja hyödynnän artikkelissa uudenlaista teoriasynteesiä. Sen ytimenä on Pekka Tammen (1992) klassisen narratologian teoretisointeihin perustuva Boothin-Chatmanin malli, joka kuvaa kerronnan hierarkkista rakennetta. Osoitan artikkelissa mallin käyttökelpoisuuden yhdistämällä siihen eri aikakausien ja suuntausten käsityksiä tarinamaailmoista, nykyisen retorisen narratologian uudelleenarviointia kerronnan kommunikaatiorakenteesta ja kahden teoksen vuorovaikutuksen kontekstia avaavaa adaptaation teoriaa. Tällä teoriasynteesillä viittausten kerrostumisen kuvaus onnistuu kattavasti. Vaikka todennan artikkelissa viittausten kerrostumisen ilmiön vain yhdessä teoksessa, tuloksilla on soveltamispotentiaalia myös muihin Kalevala-muunnelmiin tai vastaavanlaisiin teoksiin. Lisäksi sovellukseni osoittaa, että Tammen mallin esittämä kerronnan hierarkkinen rakenne on yhä pätevä, ja siihen on mahdollista yhdistää uudempia tai sen kanssa aiemmin yhteen sopimattomana pidettyjä teorioita.