Autonomiasta eliittiverkostoihin, kolmikannasta hierarkioihin: suomalaisyliopistojen hallitusten ulkopuoliset jäsenet vuosina 2010–2020
Keywords:
eliitit, hallitusjäsenyydet, itsehallinto, yliopistoautonomia, yliopistodemokratia, yliopistolakiAbstract
Artikkelissa tarkastelen suomalaisyliopistojen hallitusten niin sanottuja ulkopuolisia jäseniä (197 kpl) vuosilta 2010–2020 eliittitutkimuksen näkökulmista. Kuvaan, millaisia taustoja yliopistoyhteisöjen ulkopuolelta nimitetyillä hallitusjäsenillä on, millaisia (intressi)ryhmiä he edustavat ja millaisia sidosryhmäkytköksiä he tuovat mukanaan yliopistoihin. Tarkastelemalla eri vallan kenttien välisiä suhteita osoitan, miten ulkopuolisten vahvistunut asema yliopistojen hallituksissa on keskittänyt valtaa erilaisten eliittien ja hypertoimijoiden käsiin sekä hierarkioiden huipuille. Hallituksiin noustaan useimmin elinkeinoelämästä (39 %) ja sen eliiteistä. Huipputuloisimman promillen edustus yliopistojen hallituksissa on kaksisataakertainen sen kokoon nähden. Myös valtiollisen ja akateemisen hallintoeliitin, kuten kansanedustajien ja rehtorien, sekä professorien asemat ovat vahvistuneet ulkoisten jäsenten myötä. Erilaisten eliittien vahvistunut asema haastaa yliopistojen itsehallintoa – ymmärrettynä niiden kykynä ohjata omaa toimintaansa – ja kolmikantaisen yliopistodemokratian perusteita ja mahdollisuuksia. Julkinen, poliittinen ja taloudellinen valta, joilta yliopistoja on perinteisesti pyritty suojelemaan itsehallinnolla, ovat ottaneet merkittävän jalansijan yliopistojen hallituksissa. Häviäjiä ovat olleet opiskelijat ja yliopistojen (keskiryhmän) työntekijät eli yliopistodemokratia.