Piiri tekee yhteisön
Vastakulttuurinen spirituaalisuus ja organisoituminen pohjoismaisissa keräjätapaamisissa
Avainsanat:
vastakulttuurisuus, liminaalisuus, yhteiskunnalliset liikkeet, rituaali, spirituaalisuus, osallistuva havainnointiAbstrakti
Tämä artikkeli käsittelee rituaalista puhepiiriä pohjoismaisessa spirituaalisessa keräjäyhteisössä, joka on muodostunut vuosittain kaksi kertaa pidettävien keräjä- eli tingtapaamisten ympärille. Tavoitteena on kuvata, kuinka yhteisö organisoituu keräjäpiirinsä avulla ja kuinka piiri liittää osallistujia yhteen sekä toisaalta paikantaa yhteisön sosiaaliselle kartalle uusiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja laajempaan yhteiskuntaan nähden. Aineistona ovat vuosina 2003–2009 kerätty kenttäaineisto ja yhteisön itsensä tuottamat pienlehdet. Empiirisinä esimerkkeinä esitellään yhteisön muotoutumisvaihetta vuonna 1979 ja Islannin ympäristökamppailua käsittelevää puhepiiriä kesällä 2007. Artikkelissa keskustelutetaan sosiologista liiketutkimusta ja antropologista teoriaa liminaalisuudesta. Artikkelissa todetaan, että vaikka keräjäyhteisön kaltainen spirituaalinen liikehdintä on vähemmän päämäärätietoista kuin yhteiskunnalliset liikkeet, on se teemojensa ja toimijoidensa osalta kytköksissä niihin ja niiden temaattisiin siirtymiin. Vastakulttuurinen keräjäyhteisö on kuitenkin yhteiskunnallisia liikkeitä liminaalisempi, koska siltä puuttuvat monet vastakulttuurisissakin liikkeissä havaitut ominaisuudet, jotka ovat yhteisiä valtakulttuurin rationaalisuuden kanssa. Ringissä jaettu rituaalinen kokemus on keskeinen osa yhteisöllisyyden muodostumista, ei niinkään yhteiset päämäärät tai jaetut uskomukset. Artikkelin mukaan rituaalisuuteen tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota liiketutkimuksessa.