Kerronta, asemointi ja haastattelun analyysi
Avainsanat:
kertomus, kerronta, asemointi, identiteetti, vuorovaikutus, haastatteluAbstrakti
Michael Bambergin ehdottama kerronnallisen asemoinnin teoria ja siihen liittyvä ”pienten kertomusten” tutkimus kuuluvat viime vuosien tärkeimpiin avauksiin suullisten kertomusten tutkimuksessa. Lähestymistavan tarkoituksena on tarkastella kerronnallista identiteettiä ja itseyttä tavalla, joka mahdollistaa niiden vaihtelun herkän rekisteröinnin ja empiirisesti perustellun analyysin. Avaus on erityisen kiinnostava siksi, että se yhdistelee monitieteisen kerronnan tutkimuksen, keskustelunanalyysin, diskurssianalyysin ja jäsenkategoria-analyysin tulokulmia ja analyyttisia resursseja (Korobov 2001). Tässä artikkelissa esittelemme asemoinnin teoriaa ja arvioimme sen käytettävyyttä yhden Tervaskannot 90+ -hankkeessa tehdyn 91-vuotiaan naisen haastattelun analyysin avulla. Analyysi korostaa sitä, ettei kerrotun identiteetin kannalta ratkaisevaa ole vain kerrottu sisältö, kuten tähän saakka on usein ajateltu. Oleellista on myös läpi kerronnan tapahtuva asemointi – puhumisen ja toiminnan moraalisten oikeuksien ja velvollisuuksien jako – toimintana. Asemoinnin teorian avulla on mahdollista tehdä näkyväksi analyyttinen ero tilanteessa kerrottujen tarinoiden ja haastattelun pohjalta mahdollisesti hahmotettavissa olevan elämäkerrallisen kertomuksen välillä. Suomessa kerronnallisen asemoinnin malli on ollut vielä harvakseltaan käytössä (ks. Multanen & Siivonen 2016), eikä sitä ole laajasti esitelty tutkimuskirjallisuudessa.
