Hyviä ja huonoja perusteita kokeelliselle sosiologialle
Nyckelord:
kausaliteetti, kokeellinen tutkimus, näyttöhierarkiaAbstract
Kokeellisen tutkimuksen suosio on nopeasti kasvamassa eri yhteiskuntatieteissä. Merkittävä osa tästä tutkimuksesta on sosiologisesti kiinnostavaa, ja siksi kaikkien sosiologien on hyvä tutustua sekä kokeellisen tutkimuksen vahvuuksiin että sen heikkouksiin. Tämä kirjoitus aloittaa erittelemällä kokeellisen tutkimuksen nousun taustatekijöitä ja jatkaa sitten esittelemällä kokeellisen tutkimuksen moninaisuutta: erilaiset kokeelliset asetelmat eroavat toisistaan suuresti ja samaakin koeasetelmaa on mahdollista käyttää useaan erilaiseen tutkimukselliseen tarkoitukseen. Tästä moninaisuudesta seuraa, että vaikka kokeellisen tutkimusasetelman erityinen ansio on sen suosiollisuus kausaalisille päätelmille, tulee kokeellinen tutkimus ymmärtää laajemmin kuin pelkkänä kausaalisten vaikutusväitteiden testaamisena. Yleisesti ottaen kokeellisen tutkimuksen lisääntyminen on ehdottoman hyvä asia yhteiskuntatieteiden kannalta. Siihen ei kuitenkaan tule yhdistää kahta ongelmallista ajatusta. Ensimmäinen näistä on ajatus ehdottomasta ja tiukasta näyttöhierarkiasta, joka koskee eri tutkimus- tapojen soveltuvuutta luotettavien kausaalipäätelmien tekemiseen. Tämä ajatus on osoittautunut toimimattomaksi jo lääketieteellisten toimenpiteiden arvioinnin kohdalla, ja hankaluudet vain kasvavat, jos sitä sovelletaan politiikkatoimenpiteiden arviointiin, puhumattakaan sen yleisemmästä soveltamisesta yhteiskuntatieteissä. Toinen ongelmallinen ajatus on toive, että kokeellisten menetelmien myötä yhteiskuntatieteet voisivat viimein siirtyä nopeasti etenevän ja vakaasti kasautuvan tiedon tuottamiseen. Kokeellisesta menetelmästä ei ole tällaisen haavekuvan toteuttajaksi. Luontevinta onkin ajatella kokeellista tutkimusta yksinkertaisesti tervetulleena täydennyksenä sosiologian ja muiden yhteiskuntatieteiden menetelmävalikoimaan.
