Leipäjonot sukupuolisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden mittarina
Nyckelord:
elämänlaatu, eriarvoisuus, huono-osaisuus, leipäjono, ruoka-apu, sukupuoliAbstract
Tilastot eivät kerro suomalaisesta eriarvoisuudesta kaikkea, eivätkä kurjimmassa asemassa olevat välttämättä vastaa kyselytutkimuksiin. Tyypillisistä aineistonkeruutavoista poiketen tämän tutkimuksen aineisto (N = 3 474) on kerätty jalkautumalla leipäjonoihin. Tutkimus selvittää, millaiset sukupuolittu- neet tekijät johtavat ruoka-apuun turvautumiseen. Ruoka-apua saavien hyvinvointivajeita hahmotetaan vertaamalla heidän elämänlaatuaan koko väestön elämänlaatuun sukupuolittain sekä perhetyypin mukaan. Lisäksi tutkitaan, miten sosioekonomiset tekijät ennustavat huono-osaisuuden kokemista. Leipäjonot ilmentävät sekä suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa yksinäisille, usein keski-ikäisille työttömille miehille kasautuvaa hyvinvoinnin eriarvoisuutta (miestapaista syrjäytymistä) sekä naisten tyypillisessä elämänkulussaan kohtaamaa rakenteellista eriarvoisuutta: yksin asuville tai yksinhuolta- jille, tyypillisimmin eläkeläisille, kasautuvaa tulonjaon eriarvoisuutta (naistapaista köyhyyttä). Ruoka- apua saavien elämänlaatu on koko väestön elämänlaatuun verrattuna huomattavasti heikompaa. Naiset kokevat miehiä useammin terveytensä ja tulonsa riittämättömäksi. Syvimmät elämänlaadun vajeet – nälän, yksinäisyyden ja elämässä pärjäämättömyyden kokeminen – ovat miehillä yleisempiä. Naisilla huono-osaisuuden kokemista ennustaa erityisesti ikääntyminen, miehillä vuokralla asuminen ja alle sadan euron käteen jäävä kuukausitulo. Niin miehistä kuin naisista itsensä huono-osaisimmaksi kokevat työttömät, asunnottomat ja ruokaa viikoittain hakevat.